Fosfoglukomutaasi on entsyymi, joka katalysoi pääasiassa glukoosi-6-fosfaatin ja glukoosi-1-fosfaatin reversiibeliä muuntamista toisikseen, mutta katalysoi myös muiden heksoosisokereiden 1- ja 6-fosfaattien muuntamista toisikseen joskin hitaammin. Entsyymi osallistuu glykogeenin hajottamiseen ja biosynteesiin. Fosfoglukomutaasin EC-numero on EC 5.4.2.2.[1][2]

Malli kaniinin fosfoglukomutaasin rakenteesta, jossa neljä eri alayksikköä on esitetty eri väreillä ja aktiivisen kohdan seriiniaminohappo vaaleanpunaisena

Toiminta muokkaa

Rakenteeltaan fosfoglukomutaasi on monomeeri, jonka rakenteesta voi erottaa neljä eri alayksikköä. Entsyymin atiivisessa keskuksessa on seriiniaminihappo, jonka hydroksyliryhmään on esteröitynyt fosfaattiryhmä. Jos substraattina on glukoosi-1-fosfaatti siirtää entsyymi fosforyyliryhmän seriiniltä C6-hiileen liittyneelle hydroksyyliryhmälle, jolloin välituotteena muodostuu glukoosi-1,6-bisfosfaattia. Vastaavasti glukoosi-6-fosfaatin ollessa seriinin fosforyyliryhmä esteröidään C1-hiileen liittyneeseen hydroksyyliryhmään. Tämän jälkeen entsyymi siirtää toisen glukoosi-1,6-bisfosfaatin fosforyyliryhmän entsyymin seriiniaminohapolle ja tuote vapautuu. Myös välituotteena olevan glukoosi-1.6-bisfosfaatti pysyy entsyymissä koko reaktion ajan sitoutuneena, koska tämän kompleksin dissosioituminen on hidasta.[1][2][3]

Toimiakseen entsyymi tarvitsee kaksiasrvoisen metallikationin esimerkiksi magnesium- tai kadmiumionin. Ioni sitoutuu seriiniin esteröityneen fosfaattiryhmän kanssa. Fosfoglukomutaasin inhibiittoreita ovat muun muassa 2,3-bisfosfoglyseriinihappo ja fruktoosi-1,6-bisfosfaatti.[1][3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c EC 5.4.2.2 - phosphoglucomutase BRENDA. Viitattu 01.09.2011. (englanniksi)
  2. a b Jeremy M. Berg, John L. Tymoczko & Lubert Stryer: Biochemistry, 6th Edition, s. 595–560. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-0-7167-8724-2. (englanniksi)
  3. a b Jin-Bi Dai, Yiewi Liu, William J. Ray, Jr. & Michiko Konno: The crystal structure of muscle phosphoglucomutase refined at 2.7-angstrom resolution. Journal of Biological Chemistry, 1992, 267. vsk, nro 9, s. 6322–6327. (englanniksi)
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.