Foley-äänet

jälkikäteen äänitetty äänitehoste

Foley-äänet ovat elokuvanteossa kuvan tapahtumiin kuuluvia äänitehosteita, jotka äänitetään jälkikäteen näyttelijöiden liikkeiden ja muiden kuvan tapahtumien tahdissa. Tavallisimpia foley-ääniä ovat askeläänet (suomalaisen foley-artisti Heikki Kossin mukaan noin 30 % työstä), vaatteiden kahinat (10–15 %) ja näyttelijöiden kuvassa käsittelemien esineiden äänet, nyrkiniskut, saranoiden narinat yms. ”propsit” (n. 50 %)[1]. Foley-äänet tuotetaan ja jälkiäänitetään erikseen valmiiksi leikattuun kuvaan, jotta ne saadaan tallennettua mahdollisimman hyvälaatuisina ja jotta kuvauksissa voidaan keskittyä lähinnä dialogin eli näyttelijöiden puheäänten häiriöttömään tallentamiseen.

Foley-artisti tekemässä keilapallolla äänitehostetta.

Foley-äänittämisen keksi Hollywoodissa toiminut ääniteknikko Jack Foley, jonka nimellä tekniikka monissa kielissä tunnetaan. Yleisimmin tarvittavat foley-äänet ovat näyttelijöiden askelääniä; niinpä ruotsiksi foley-ääniä kutsutaan nimellä trampa (ruots. trampa = astella, polkea).[2][3] Ranskaksi ja saksaksi puhutaan ”melusta” (bruitage, Geräusche)[3].

Tarve foley-äänten erilliseen jälkiäänitykseen syntyi äänielokuvan alkuvuosina. Hollywoodin studiot halusivat laajentaa elokuviensa markkinoita ulkomaille, missä dialogi haluttiin usein äänittää maan omalla kielellä englannin sijasta. Niinpä tarvittiin menetelmä, jolla dialogi ja muut kuvassa tarvittavat äänet saadaan erotetuksi omiksi raidoikseen.[2] Tekniikan huomattiin helpottavan elokuvaäänten tuottamista muutenkin: kuvauksissa voitiin keskittyä dialogin mahdollisimman korkealuokkaiseen tallentamiseen, ja muut kohtauksen äänet saatiin foley-tekniikalla tehdyksi yhtä korkealuokkaisina jälkikäteen. Tekniikka myös mahdollisti äänten monipuolisen leikkauksen, miksauksen ja käsittelyn jälkituotannossa.

Foley-välineitä ja tekniikoita muokkaa

Ulkokohtausten askeläänten tuottamiseksi foley-studiossa on erilaisia maastopinnoitteita omissa laatikoissaan, kuten asfalttia, ruohoa ja soraa, sekä ääneltään erilaisia kenkiä pehmeistä koviin. Tarvikevalikoimaan kuuluu myös eri materiaaleista tehtyjä vaatteita, joita liikutellaan ja hangataan näyttelijän kuvassa näkyvien liikkeiden mukaan. Foley-studiossa on oltava myös mitä erilaisimpia arkipäivän esineitä niiden äänten tuottamiseksi tarkalleen kuvaan sopiviksi: keraamisia astioita, aterimia, avaimia, kolikoita, eri tavoin narisevia tuoleja ja erilaisia asusteita, kuten vöitä ja laukkuja. Joskus foley-ääniä on helpointa tuottaa aidossa, hiljaisessa ympäristössä ulkona, kuten jos tarvitaan askelääniä tuoreessa lumessa tai vesilätäköissä. Studiossa narskuvat lumiaskeleet tehdään yleensä perunajauhon, ruohon äänet erilaisten silppumateriaalien avulla. Hevosen askelääniin perinteinen menetelmä on käyttää kookospähkinän kuoria,[3] mitä parodioidaan elokuvassa Monty Pythonin hullu maailma: vaeltavilla ritareilla ei ole hevosia, vaan he kopisuttavat kookospähkinän kuoren puolikkaita yhteen kävellessään.

Tehtiinpä äänityksiä ulkona tai studiossa, on tärkeää välttää ylimääräisiä ympäristön ääniä ja käyttää mahdollisimman kohinattomia äänityslaitteita ja tehokkaita mikrofonivahvistimia. Äänten taustakaikua voidaan muuttaa siirrettävillä pehmeillä tai kovilla seinäkkeillä äänityspaikan ympärillä. Nykyisin foley-ääniä voidaan muunnella monipuolisesti äänituotannossa käytettävillä tietokoneohjelmilla kuten Pro Tools, ja monet foley-äänet ovat löydettävissä valmiina äänitehostearkistoista.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Kossi, Heikki: Foley live: Näin syntyvät elokuvan äänet Yle Areena. 25.10.2019. Viitattu 21.4.2021. Kohta 1.00 min.
  2. a b Wyatt, H. & Amyes, T. Audio Post Production for Television and Film. Massachusetts: Elsevier Ltd. Katso Kangasmäki, Kai-Pekka: Äänisuunnittelun ja äänen jälkitöiden eroavaisuudet lyhytelokuvassa ja animaatiossa, s. 11. Opinnäytetyö. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Viestinnän koulutusohjelma, 2012. Tutkielma verkossa (pdf) (viitattu 25.3.2015).
  3. a b c d Vem var Jack Foley? Tidningen Monitor 6/2012 s. 41–45. Viitattu 26.3.2015. (Internet Archive 11.1.2015.)

Aiheesta muualla muokkaa