Fluorourasiili
kemiallinen yhdiste
| |
Fluorourasiili
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5-fluori-1H-pyrimidiini-2,4-dioni | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | 51-21-8 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C4H3N2FO2 |
| Moolimassa | 130,077 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 283 °C |
| Liukoisuus veteen | 111 g/l |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 28–100 % |
| Proteiinisitoutuminen | 8–12 % |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 10–20 minuuttia |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Intravenoosi, topikaalinen |
Fluorourasiili, fluoriurasiili, flurasiili eli 5-FU on solunsalpaajalääke. Myös sytostaatiksi kutsuttua lääkeainetta käytetään syöpäsairauksien hoidossa. Fluorourasiilin vaikutustapa on antimetaboliittinen, eli se estää solujen aineenvaihduntaa.[1]
Lääke annetaan useimmiten iv.-infuusiona eli tiputuksena laskimosuoneen. Lääkkeen käyttöaiheita ovat ruoansulatuskanavan adenokarsinooma -tyyppiset syövät sekä rintasyöpä. Fluorourasiilia on saatettu antaa 1 000 mg 2–3 kertaa viikossa, ja jatkohoidon ollessa kyseessä: yhden kerran viikossa.[2]
Fluorourasiilin aiheuttamat haittavaikutukset ovat pahoinvointi, ripuli, hiusten lähtö (kaljuuntuminen) ja valkosolukato. Myös haavaumat eli fissuurat limakalvoalueella, erityisesti suussa.[1]
Lähteet muokkaa
- Lääketieteenkandidaattiseura ry.: Therapia Fennica 1974 (TF-74), Helsinki, 1977 ISBN 951-99041-6-6
- Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS-WSOY, Porvoo, 1977 ISBN 951-0-06936-1
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Onki: Fluorourasiili
- PubChem: Fluorouracil (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Fluorouracil (englanniksi)
- DrugBank: Fluorouracil (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Fluorouracil (englanniksi)
- ChemBlink: 5-Fluorouracil (englanniksi)