Flora Purim
Flora Purim (s. 6. maaliskuuta 1942 Rio de Janeiro) on brasilialainen jazzlaulaja, joka tunnetaan työstään Chick Corean ja muiden fuusiojazz-artistien kanssa. Hän nousi kuuluisuuteen lauluosuuksillaan Corean vuoden 1972 albumilla Return to Forever ja on levyttänyt lisäksi muun muassa Stanley Clarken, Dizzy Gillespien, Gil Evansin, Stan Getzin, Grateful Dead -yhtyeen Mickey Hartin, Carlos Santanan, Jaco Pastoriuksen sekä aviomiehensä Airto Moreiran kanssa.
| Flora Purim | |
|---|---|
 Flora Purim esiintymässä vuonna 1981. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1942 Rio de Janeiro |
| Muusikko | |
| Laulukielet | portugali, englanti |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | lyömäsoitin |
| Levy-yhtiöt | Warner Bros. Records, ECM ja Milestone |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Uran alku muokkaa
Purimin vanhemmat olivat klassisia muusikoita. Hänen romanialaissukuinen isänsä soitti viulua ja Brasiliassa syntynyt äitinsä pianoa. Flora Purim muistelee päässeensä jazzin makuun, kun äiti soitti sitä kotona isän poissa ollessa. Äidin suosikkeihin kuuluivat laulajat Dinah Washington, Billie Holiday ja Frank Sinatra sekä pianistit Bill Evans, Oscar Peterson ja Erroll Garner.
Esikoisalbumillaan Flora e M.P.M. Flora Purim lauloi Carlos Lyran ja Roberto Menescalin bossa nova 1960-luvun edetessä Purim pääsi laulusolistiksi Quarteto Novo -yhtyeeseen, jota johtivat Hermeto Pascoal ja Purimin tuleva aviomies Airto Moreira.
Vasta-avioituneet Moreira ja Purim pakenivat Brasilian sotilasjunttaa vuonna 1967 New Yorkiin, jossa he hakeutuivat syntymäisillään olevan sähköisen fuusiojazzin tekijöiden pariin. Pariskunta teki Euroopan-kiertueita Stan Getzin ja Gil Evansin kokoonpanoissa. Vuonna 1972 oli vuorossa molempien läpimurto Chick Corean yhtyeessä Return to Forever, joka julkaisi ensin samannimisen albumin ja vielä samana vuonna albumin Light as a Feather, joista molemmista tuli suuria menestyksiä sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Vuonna 1973 Purim julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Butterfly Dreams ja hänet äänestettiin Down Beat -lehdessä viiden parhaan jazzlaulajan joukkoon. Esikoisalbumia seurasi joukko muita sooloprojekteja Milestone-levymerkille. Purim ja Moreira tekivät yhteistyötä myös uruguaylaisen Opa-yhtyeen kanssa vieraillen toistensa levyillä.
1980-luvulla Purim teki kiertueita Dizzy Gillespien United Nation Orchestran kanssa, joka palkittiin Grammylla albumistaan Dizzy Gillespie and the United Nation Orchestra – Live at the Royal Festival Hall, London vuonna 1990. Grammyn voitti myös entisen Grateful Dead -rumpalin Mickey Hartin albumi, jolla Purim lauloi. 1990-luvun lopulla Purim julkaisi uuden sooloalbumin ja teki maailmankiertueen, joka alkoi kuukauden mittaisella kiinnityksellä Lontoon Ronnie Scott’s Jazz Clubilla. Mukana olleisiin muusikkoihin kuuluivat Billy Cobham, Freddie Ravel, George Duke, David Zeiher, Walfredo Reyes ja Alphonso Johnson.
Toinen Purimin 1990-luvun kokoonpano oli Fourth World, jossa hänen ja Airto Moreiran ohella soittivat Gary Meek, Gary Brown, Jose Neto ja Jovino Santos Neto. Se julkaisi albumit Fourth World, Encounters With the Fourth World, Last Journey ja Return Journey.
2000-luvun alussa Flora Purim julkaisi albumit Perpetual Emotion (2001) ja Flora sings Milton Nascimento (2000). Vuonna 2005 hän palasi yhteistyöhön Chick Corean kanssa.
Myös Purimin tytär Diana Moreira on laulaja.
Syyskuussa 2002 Brasilian presidentti Fernando Henrique Cardoso myönsi Airto Moreiralle and Flora Purimille Brasilian korkeimpiin kuuluvan kunnianosoituksen, Rio Brancon ritarikunnan jäsenyyden.
Sooloalbumit muokkaa
- 1964: Flora é M.P.M. (RCA/Victor)
- 1974: Butterfly Dreams (Milestone)
- 1974: 500 Miles High (Milestone)
- 1974: Stories To Tell (Milestone)
- 1976: Open Your Eyes You Can Fly (Milestone)
- 1976: Encounter (Milestone)
- 1977: Everyday, Everynight (Warner Bros.)
- 1978: That’s What She Said (Milestone)
- 1979: Carry On (Warner Bros.)
- 1988: The Midnight Sun (Virgin)
- 1992: Queen of the Night (Sound Wave Records)
- 1995: Speed of Light (B&W)
- 2000: Flora Purim Sings Milton Nascimento (Narada Jazz)
- 2001: Perpetual Emotion (Narada Jazz)
- 2003: Speak No Evil (Narada Jazz)
- 2005: Flora’s Song (Narada Jazz)
Kirjallisuutta muokkaa
- Bunker, Edward: Freedom Song – The Story of Flora Purim. Berkley Book, 1982.
