Ferenc Herczeg

Kirjailija

Ferenc Herczeg (22. syyskuuta 1863 Versec (nyk. Vršac) – 24. helmikuuta 1954 Budapest[1]) oli unkarilainen kirjailija.

Ferenc Herczeg
Ferenc Herczeg 1905.
Ferenc Herczeg 1905.
Henkilötiedot
Syntynyt22. syyskuuta 1863
Versec, Itävalta-Unkari (nyk. Vršac, Serbia)
Kuollut24. helmikuuta 1954 (90 vuotta)
Budapest, Unkari
Ammatti prosaisti, draamakirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliunkari
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Ferenc Herczegin hauta Budapestissa.

Herczegin romaaneja on käännetty myös suomeksi. Gyurkovics-romaaneissa kuvataan humoristisesti erään Itävalta-Unkarin aikaisen unkarilaisen aatelisperheen jälkikasvua: tytärten avioitumista ja poikien ammatinvalintaa. Gyurkovicsin tytöt ilmestyi vuonna 1893 ja suomeksi ensimmäisen kerran 1910, Gyurkovicsin pojat (1895, suomeksi 1912), sekä Gyurka ja Sándor (suomeksi 1912). Myöhemmin nämä romaanit on Suomessa julkaistu myös samoissa kansissa nimellä Gyurkovicsin perhe. Gyurkovics-romaanit kuuluvat samaan kirjallisuudenlajiin kuin P. G. Wodehousen romaanit.lähde?

Herczeg oli aikansa parhaimpia unkarilaisia kirjailijoita. Hän harjoitti aluksi juridisia opintoja Budapestin yliopistossa, mutta siirtyi pian kaunokirjalliselle alalle. Hän oli vuosina 1895–1900 valtiopäivämies. Hän on julkaissut suosittuja romaaneja ja novelleja, muun muassa novellikokoelman Mutamur(1892), A Gyurkovics leányok (1893, myös suomeksi: Gyurkovicsin tytöt), A Gyurkovics fiuk (Gyurkovicsin pojat 1895), Szabolcs házassága (Szabolcsin avioliitto 1896), Pogányok (Pakanoita 1902), sekä draamoja, joista mainittavia ovat A dolovai nábob leánya (Dolovan nabobin tytär 1893) sekä Bizáncz (Bysantti 1904).[2]

Suomennetut teokset muokkaa

  • Gyurkovicsin tytöt (A Gyurkovics lányok, 1893); suom. Akseli Heikkilä, Otava 1909
  • Gyurkovicsin pojat (A Gyurkovics fiúk, 1895); suom. Matti Kivekäs, Otava 1912 – suom. Kyllikki Wehanen Nide 1948
  • Gyurka ja Sándor: Uusia lisiä Gyurkovicsin poikien elämäntarinaan; suom. Matti Kivekäs, Otava 1912
  • Unkarittaren päiväkirja y. m. novelleja, Otava 1912 Otavan 50 pennin kirjasto: 39
    • Hänen armonsa luutnantin rouva
    • Iza neiti
    • Keltanokka!
    • Melinan vierailunäytäntö
    • Merirosvo
    • Naisena kuolemaan saakka
    • Sateenkaari hiekassa
    • Sopiva rouva
    • Tanssiaispuku
    • Unkarittaren päiväkirja
    • Viimeiset tanssiaiset
  • Pakanoita (Pogányok, 1902); suom. K. Emil Jaakkola, WSOY 1913
  • Kultaviulu (Az arany hegedű, 1916); suom. Väinö Pesola, Ahjo 1919
  • Kukkaistyttö, Pori: Otto Andersin 1923
  • Suokukka (A láp virága) Kirja 1923
  • Babylonin tytär (A Lánszky-motor); suom. Sole Kallioniemi, Suomen Kirja 1944
  • Vapauden puolesta; suom. J. A. Hollo (1944, Aura; julkaistu kahdessa osassa) / Uusi painos: Vapaustaistelija, WSOY 1954
  • Everstin tytär (Simon Zsuzsa); suom. Helga Nuorpuu, Mantere 1947
  • Sinikettu, näytelmä.[3]

Yhteisniteet:

  • Gyurkovicsin tytöt; Gyurkovicsin pojat; Gyurka ja Sándor; suom. Matti Kivekäs, Otava 1933
  • Gyurkovicsin tyttäret sekä Gyurka ja Sándorin ihmeelliset seikkailut; suom. Kyllikki Wehanen, Nide 1948
  • Gyurkovicsin perhe (sisältää Gyurkovicsin tytöt, Gyurkovicsin pojat ja Gyurka ja Sándor); suom. Matti Kivekäs, Otava 1955
  • Gyurkovicsit (sisältää Gyurkovicsin tytöt ja Gyurkovicsin pojat); suom. Matti Kivekäs, Otava 1974, ISBN 951-1-01270-3

Herczegin proosaa on julkaistu myös seuraavissa kokoelmissa:

  • Kálmán Mikszáth ja Ferenc Herczeg, Unkarilaisia kertomuksia, suomentanut Salu Latvala, Kuopio: Kuopion uusi kirjapaino 1913.
  • Unkarilaisia kertomuksia: II, suomentanut Salu Latvala, Kuopio, O.-Y. Kuopion uusi kirjapaino 1913-1917. Sarja: Kuopion uuden kirjapainon 50 pennin kirjasto, n:o 16.
  • Sukukansojen novelleja, WSOY 1985 sisältää Herczegin kertomuksen "Aateliskunnia", suom. Salu Latvala

Lähteet muokkaa

  1. Herczeg Ferenc Magyar Életrajzi Lexikon 1000–1990. Viitattu 27.5.2011. (unkariksi)
  2. Herczeg, Ferenc. Tietosanakirja osa 3, palsta 372. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911. Teoksen verkkoversio. Viitattu 19.5.2020.
  3. Rantala, Risto & Turtia, Kaarina (toim.): ”Herczeg, Ferenc”, Otavan kirjallisuustieto, s. 286. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.

Aiheesta muualla muokkaa