Fenomenalismi

tietoteoreettinen ja havainnonfilosofinen näkemys

Fenomenalismi on tietoteoreettinen ja havainnonfilosofinen näkemys, jonka mukaan fysikaaliset oliot eivät ole olemassa itsessään vaan ainoastaan aika-avaruudessa havaittuina ilmiöinä, fenomeeneina, tai aistiärsykkeinä (kuten punaisuus, kovuus, makeus jne.). Fenomenalistinen ontologia palauttaa puheen fysikaalisista oliosta puheeksi ”aistinsisältöjen kimpuista”.

Fenomenalismi sekoitetaan usein mielen kimpputeoriaan. Kimpputeorian mukaan oliot koostuvat joukoista tai kimpuista ajatuksia tai aistimuksia. Jos henkilö sanoo, että hänen edessään on päärynä, hän tarkoittaa samaa kuin että hän aistii tiettyjä ominaisuuksia (vihreys, kovuus, jne.). Kun näitä aistimuksia ei enää ole, oliota itsessään ei ole. Fenomenalismi on näkemys, jonka mukaan oliot ovat aistituista ominaisuuksista johdettuja loogisia konstruktioita. Tämän näkemyksen mukaan jos sanotaan, että toisessa huoneessa on pöytä vaikka kukaan ei ole siellä aistimassa sitä, tarkoitetaan, että jos joku olisi huoneessa, silloin tämä henkilö aistisi pöydän. Oleellista on mahdollisuus aistihavaintoon, ei itse havainto. Fenomenalismissa kohteet ovat siis havaitsemisen pysyviä mahdollisuuksia, ja puhe fysikaalisista olioista pyritään kääntämään puheeksi mahdollisista kokemuksista.[1]

Historia muokkaa

Brittiläiset empiristit ja Kant muokkaa

Fenomenalismi on empirismin jyrkkä muoto ja sen juuret voidaan jäljittää George Berkeleyhin ja hänen subjektiiviseen idealismiinsa. Myöhemmät empiristit kehittivät hänen näkemyksiään. John Stuart Millillä oli havainnon teoria, johon viitataan usein klassisena fenomenalismina. Se poikkesi Berkeleyn idealismista sen suhteen, kuinka oliot jatkavat olemassaoloaan silloinkin kun kukaan ei ole havaitsemassa niitä. Berkeley oli katsonut, että kaikkitietävä Jumala havaitsee kaikki oliot, ja tämä pitää ne olemassa olevina. Mill puolestaan katsoi, että pysyvät mahdollisuudet havaita oliot olivat tarpeeksi sille, että oliot saattoivat säilyä olemassa. Nämä pysyvät mahdollisuudet voitiin eritellä subjunktiivisiksi ehtolauseiksi, kuten jos henkilöllä olisi tyyppiä Y olevia aistimuksia, hänellä olisi myös tyyppiä X olevia aistimuksia.

Kenties tunnetuin fenomenalismin muotoilu tietoteoreettisena käsityksenä ulkoisessa todellisuudessa olevia olioita koskevan tiedon mahdollisuudesta on peräisin Immanuel Kantin transsendentaalisesta estetiikasta. Kantin mukaan aika ja avaruus, jotka ovat kaiken aistikokemuksen apriorisia muotoja ja esiehtoja, viittaavat olioihin vain siinä määrin kuin ne käsitetään meille ilmenevänä (fenomenon), mutta eivät edusta olevaa sellaisenaan. Vaikka Kant katsoi, että tieto rajoittuu meille ilmenevään, hän ei koskaan kieltänyt tai sulkenut pois kokemuksen ulottumattomissa olevien olioiden, ”oleva sellaisenaan” tai noumenon, olemassaoloa, vaikkakaan ei koskaan todistanut sitä.

Kantin tietoteoreettinen fenomenalismi on näin hyvin erilaista verrattuna Berkeleyn ontologiseen versioon. Berkeleyn näkemyksen mukaan ”oliot sinänsä” eivät ole olemassa muutoin kuin yksilöllisesti havaittuina aistikokemusten kimppuina, joiden yhteensopivuus ja pysyvyys on taattu sillä perusteella, että ne ovat jatkuvasti Jumalan havaitsemia. Tämä erottaa Berkeleyn näkemyksen monien muiden mielen kimpputeorian kannattajien näkemyksistä.

Ernst Mach ja looginen empirismi muokkaa

1800-luvun loppupuolella Ernst Mach muotoili vielä äärimmäisemmän fenomenalismin muodon, jota myöhemmin kehittivät Bertrand Russell ja loogiset empiristit. Mach hylkäsi Jumalan olemassaolon ja kielsi myös sen, että fenomeenit olisivat subjektien mielen tai tietoisuuden kokemaa aistidataa. Sen sijaan aisti-ilmiöt olivat Machin mukaan ”puhdasta dataa”, jonka olemassaolo tuli nähdä kaikkea henkisen ja fysikaalisen kategorioiden välille tehtävää erottelua edeltäväksi. Näin Mach oli se, joka muotoili fenomenalismin ydinajatuksen ja sen ajatuksen, joka erottaa fenomenalismin kimpputeoriasta: oliot ovat aistinsisällöstä muodostettuja loogisia konstruktiota.

Looginen empirismi sai alkunsa Moritz Schlickin ympärille kokoontuneiden filosofien piiristä. Se innoitti monia ajattelijoita englanninkielisessä maailmassa 1930-luvulta 1950-luvulle. Heidän empirisminsä sai vaikutteita Machilta, joka toimi professorina Wienin yliopistossa samalla oppituolilla, jonka Schlick myöhemmin peri, sekä Cambridgessa vaikuttaneelta Russellilta.

Erityisesti A. J. Ayerin ja Rudolf Carnapin ajatuksena oli muotoilla fenomenalismi lingvistisesti määrittelemällä viittaukset ulkoisiin fysikaalisiin olioihin: niitä koskevat lauseet tuli kääntää lauseiksi, jotka viittaavat pelkästään joko todellisiin tai mahdollisiin aistikokemuksiin.

Roderick Chisholm kumosi tällaisen fenomenalismin vuonna 1948. C. I. Lewis katsoi, että fysikaalinen väittämä ”edessäni on ovenkahva” sisältää välttämättä aisteihin perustuvan ehdon ”jos näkisin ovenkahvan ja jos minusta vaikuttaisi, että liikutan kättäni ja tartun siihen, tällöin kaikella todennäköisyydellä seurauksena tulisi olla aistimus ovenkahvaan koskettamisesta”. Lause sisältää tietysti useita erilaisia viittauksia ulkoisiin olioihin, mutta ne jätetään nyt yksinkertaisuuden vuoksi huomiotta. Oletetaan, että seuraava väittämä on totta: ”Olen halvaantunut kaulasta alaspäin ja koen aistiharhoja, jonka mukaan liikun ovea kohti”. Tällöin edessäni voisi olla ovenkahva, minusta vaikuttaisi, että näen sen, ja minusta voisi vaikuttaa siltä, että teen vaaditut liikkeet tarttuakseni siihen – kuitenkin täysin ilman mitään mahdollisuutta, että voisin aistia koskettavani ovenkahvaa.

Olisi mahdollista yrittää laajentaa eriteltävään lauseeseen sisältyviä ehtoja: ”edessäni on ovenkahva, en ole halvaantunut, jne.” Tällöin kuitenkin myös erittely itsessään muuttuu monimutkaisemmaksi. Tässä kyseisessä tapauksessa olisi määriteltävä pelkästään aistikokemukseen perustuen, mitä tarkoittaa se, ettei ole halvaantunut, ja niin edelleen. Samat ongelmat koskisivat syntynyttä uutta analyysiä, mikä johtaisi äärettömään regressioon.

Muu kritiikki muokkaa

Toinen yleinen vastaväite fenomenalismia kohtaan on, että eliminoidessaan aineelliset oliot kielestä ja korvatessaan ne hypoteettisilla havainnoijia ja kokemusta koskevilla väittämillä, se vaikuttaa sitovan meidät kokonaan uuden ontologisen olioluokan olemassaoloon: aistinsisällön, joka voi olla olemassa kokemuksesta riippumatta. Jotkut mielenfilosofit, kuten Donald Davidson, ovat hylänneet ajatuksen aistinsisällöistä kokonaan, pitäen niitä mytologisina entiteetteinä jotka ovat ongelmallisempia kuin ne entiteetit joiden korvaajiksi ne oli tarkoitettu.

Kolmas vastaväite, joka koskee erityisesti klassista fenomenalismia, huomauttaa, ettei fenomenalismi kykene antamaan tyydyttävää selitystä pysyvän kokemuksen mahdollisuudelle. Voidaan kysyä, mitkä ovat ne subjunktiiviset ehtolauseet, joiden totuuden nojalla oliot ovat olemassa? Eräs fenomenalistien tarjoama vastaus on, että ehtolauseet ovat tosia aiempien havaintokokemusten säännönmukaisuuksien perusteella. Tämä johtaa kuitenkin kehään: ensin aktuaaliset kokemukset pyrittiin selittämään mahdollisuuksilla kokemukseen, ja tämän jälkeen mahdollisuus kokemukseen pyrittiin selittämään aiempien aktuaalisten kokemusten perusteella.

Neljäs vastaväite oli Roderick Firthin (1950) muotoilema. Tämä vastaväite perustui aistihavaintojen suhteellisuuteen: valkoinen seinäpaperi näyttää valkoiselta valkoisessa valossa ja punaiselta punaisessa valossa, ja niin edelleen. Ympäristömme näyttää alimääräytyvän minkä tahansa havaintokokemuksen perusteella: havaitsemamme seinä on joko valkoinen punaisessa valossa tai punainen valkoisessa valossa, ja niin edelleen. Millä perusteella voimme valita, mikä hypoteeseista on oikea, jos joudumme nojaamaan pelkästään aisteihimme?

Lähteet muokkaa

  • Fenomenismo teoksessa L'Enciclopedia Garzanti di Filosofia (eds.) Gianni Vattimo & Gaetano Chiurazzi. Third Edition. Garzanti. Milan, 2004. ISBN 88-11-50515-1
  • Berlin, Isaiah: The Refutation of Phenomenalism. The Isaiah Berlin Virtual Library. 2004.
  • Bolender, John: Factual Phenomenalism: a Supervenience Theory, in SORITES Issue #09. April 1998. Pp. 16–31.
  • Chisholm, R.: "The Problem of Empiricism", The Journal of Philosophy 45 (1948): 512–7.
  • Danto, Arthur: Nietzsche as Philosopher, Macmillan, 1965
  • Danto, Arthur: Connections to the World, Harper & Row, 1989, ISBN 0-06-015960-X
  • Firth, R.: "Radical Empiricism and Perceptual Relativity", Philosophical Review. 1950
  • Lewis, C. I.: An Analysis of Knowledge and Valuation (LaSalle, Illinois: Open Court, 1946), pp. 240, 248–249.

Viitteet muokkaa

  1. Määttänen, Pentti: Fenomenalismi Filosofia. Arkistoitu 21.2.2005. Viitattu 8.5.2008.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Phenomenalism