Felix von Willebrand
Knut Felix von Willebrand (11. kesäkuuta 1814 Muurla – 18. tammikuuta 1893 Helsinki)[1] oli suomalainen lääkäri, professori, pääjohtaja ja moninkertainen valtiopäivämies.[2]
Von Willebrand oli Helsingin yliopiston sisätautiopin apulainen 1843–1856, professori 1856–1874 ja lääkintöhallituksen vt. päätirehtööri (pääjohtaja) 1863–1890. Hän vakiinnutti Suomessa kokemusperäisen patologis-anatomisen ajattelun ja edisti merkittävällä tavalla Suomen lääkintälaitoksen kehittymistä.[2][3]
Von Willebrandin vanhemmat olivat tilanomistaja, majuri Erik Johan von Willebrand ja Kristina Charlotta Henrietta Ivendorff ja puoliso vuodesta 1850 Anna Sofia Jaenisch (k. 1914). Hän tuli ylioppilaaksi 1831 ja valmistui filosofian maisteriksi 1836 ja lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1840. Von Willebrand sai professorin arvon 1856, valtioneuvoksen arvon 1867 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1874. Vapaaherra hänestä tuli 1889. Von Willebrand oli aatelissäädyssä valtiopäiväedustaja 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885 ja 1888.[2][4]
Felix von Willebrandin poika oli toimittaja, Suomen Olympiakomitean ensimmäinen puheenjohtaja Reinhold Felix von Willebrand.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Raimo Savolainen: Willebrand, Knut Felix von Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.1.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c Biagrafiasampo: Knut Felix von Willebrand Viitattu 10.1.2021.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 9 p. 1863
- ↑ a b Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Knut Felix von Willebrand. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 15.12.2020.