Félix Savart
Félix Savart (30. kesäkuuta 1791 – 16. maaliskuuta 1841)[1] oli ranskalainen fyysikko joka tutki magnetismia ja akustiikkaa. Savart ja Jean-Baptiste Biot julkaisivat vuonna 1820 Biot’n ja Savartin lain, joka osoittaa sähkövirtaa ympäröivän magneettikentän riippuvuuden etäisyydestä johtimesta.[1]
| Félix Savart | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1791 Charleville-Mézières |
| Kuollut | 16. maaliskuuta 1841 (ikä 49) Pariisi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Strasbourgin yliopisto |
| Instituutti | Collège de France |
| Tutkimusalue |
akustiikka magnetismi |
| Tunnetut työt |
Biot’n ja Savartin laki kulmikas viulu |
Savart opiskeli lääketiedettä Strasbourgin yliopistossa, mutta käytti valmistuttuaan enemmän aikaansa fysiikan kokeisiin kuin potilaiden hoitamiseen. Hän oli erityisen kiinnostunut akustiikasta ja viulujen soinnista. Hän matkusti Pariisiin ja kuunteli siellä Jean-Baptiste Biotin luentoja akustiikasta. Biot tutustutti hänet toiseen kiinnostuksen kohteeseensa, sähköoppiin.[1]
Biotin avulla Savart sai fysiikan opettajan paikan pariisilaisesta yksityiskoulusta. Hänet valittiin Ranskan tiedeakatemiaan vuonna 1827, ja seuraavana vuonna hän sai kokeellisen fysiikan professorin viran Collège de Francesta.[1]
Savart kehitti myös Savartin levyksi kutsutun laitteen, joka tuottaa ääntä halutulla taajuudella.[1]