EHF (taajuusalue)

EHF (erittäin korkea taajuus, millimetriaallot^[1]^[2], engl. Extremely High Frequency^[3]) on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 30 GHz–300 GHz:n radioaallot (aallopituusalue 1 –10 mm; 'millimetriaallot')^[3]^[4]. EHF on akronyymi englannin kielen sanoista 'Extremely High Frequency' (suom. erittäin korkea taajuus).^[3]

EHF-aallot kantavat vain muutaman kilometrin, mutta samalla niiden havaitseminen, kuuntelu ja häirintä on lähialuetta lukuun ottamatta lähes mahdotonta.

Voimakkaasti suuntaava antenni on mahdollista saada erittäin pieneen tilaan.^lähde?

Sääilmiöt, lähinnä sade, vaikeuttavat merkittävästi millimetriaaltojen etenemistä. Myös perusvaimennus ilmakehässä on niin suurta.^lähde?

Radioaallon taajuuden kasvaessa ensimmäinen suuri ilmakehän aiheuttama lisävaimennus on 60 GHz:n kohdalla.^lähde?

Taajuusalueen käyttökelpoisuutta lisää ratkaisevasti mikropiirien valmistuksen siirtyminen 1980-luvun lopulla kyseiselle alueelle (vrt. MIMIC)^selvennä.

Lähteet muokkaa

↑ Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 6.10.2021.
↑ J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 6.10.2021.
↑ ^a ^b ^c Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)
↑ Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)

Radio

ITU-radiotaajuusalueet	ELF SLF ULF VLF LF MF HF VHF UHF SHF EHF THF
AM-alueet	SW ('lyhyet aallot') MW ('keskipitkät aallot') LW ('pitkät aallot')
FM-alueet	ULA (ultralyhyet aallot)
Modulaatiot	Amplitudimodulaatio (AM) Taajuusmodulaatio (FM)
Muuta	Aallonpituus DAB (digiradiotekn.) DRM (digiradiotekn.) Radioaalto Radiotaajuusalueet

Sähkömagneettinen säteily

Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot

Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF

Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen

[amk-1] Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 6.10.2021.

[jk-2] J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 6.10.2021.

[ITU.term-3] Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 6.10.2021. (englanniksi)

[malaric28-4] Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]