Euroopanmerikaali
Euroopanmerikaali eli merikaali (Crambe maritima) on monivuotinen, merenrannoilla kasvava ristikukkaiskasvi.
| Euroopanmerikaali | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Suku: | Merikaalit Crambe |
| Laji: | maritima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Crambe maritima |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Euroopanmerikaali kasvaa 30–60 senttimetriä korkeaksi. Sillä on kalju, paksu ja monihaarainen varsi. Sinivihreät lehdet ovat möyheät, suuret, 20–50 cm pitkät. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on poimuinen ja hammaslaitainen tai liuskainen. Kukinto on runsashaarainen terttu, jossa on runsaasti pieniä, 6–9 millimetriä leveitä valkoisia kukkia. Suomessa euroopanmerikaali kukkii kesä-heinäkuussa. Litu on kaksiosainen. Tyviosa on pieni, siemenetön ja perän jatkeen tapainen. Yksisiemeninen kärkiosa on 7–10 mm pitkä, palleromainen, lähes odaton ja aukeamaton.[1][2]
Levinneisyys muokkaa
Euroopanmerikaalia tavataan ainoastaan Euroopassa Atlantin, Mustanmeren ja Itämeren rannoilla. Atlantilla sitä kasvaa Pohjois-Espanjan, Pohjois-Ranskan, Britteinsaarten, Tanskan sekä Etelä-Norjan ja -Ruotsin rannikoilla. Itämerellä laji on levinnyt Tanskan, Pohjois-Saksan, Etelä-Ruotsin ja -Suomen sekä Baltian rannikoille. Mustallamerellä sitä tavataan ainoastaan meren länsi- ja pohjoisrannikoilla.[3] Suomessa euroopanmerikaalia kasvaa harvinaisena Suomenlahden rannikolla, erityisesti lounaisrannikon saaristossa.[4]
Elinympäristö muokkaa
Euroopanmerikaali kasvaa soraisilla, hiekkaisilla ja kivikkoisilla, levien lannoittamilla merenrannoilla.[2] Suomessa se on tyypillinen ulkosaariston laji.[1]
Käyttö muokkaa
Euroopanmerikaali on syötävä ja myös vihanneskasvi, jota on syöty keitettynä, kuten kaalia.[5] Britteinsaarilla lajia viljellään ja syödään ruokaparsan tapaan.[3]
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010. ISBN 978-952-92-7850-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 192.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.
- ↑ a b Den virtuella floran: Strandkål (myös levinneisyyskartta) (ruotsiksi) Viitattu 6.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 186.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas 2020: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Euroopanmerikaali (Crambe maritima)
- Luontoportti: Merikaali (Crambe maritima)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Crambe maritima - euroopanmerikaali
- ITIS: Crambe maritima (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Crambe maritima (englanniksi)