Euroopan talousalue

Euroopan talousalue (ETA^[1]) on yhteismarkkina-alue, jolla toteutetaan tavaroiden, palvelujen, pääomien ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Euroopan talousalueeseen kuuluvat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Norja ja Liechtenstein.^[2] Talousalue laajentaa EU:n yhteismarkkinat EU:n jäsenvaltioiden lisäksi kyseisiin valtioihin, ilman että näitä valtioita koskevat EU:n jäsenyyteen liittyvät velvoitteet ja edut.

ETA-sopimus ei ainoastaan ulota Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) jäsenvaltioihin sisämarkkinoita koskevia Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen perussääntöjä, vaan se sisältää myös kaikki sääntöjen täytäntöönpanemiseksi yhteisössä annetut lait, toisin sanoen sekundaarilainsäädännön eli yhteisön säännöstön. Lainsäädäntö sisällytetään ETA-sopimuksen pöytäkirjoihin ja liitteisiin, ja sopimus kattaa noin 1 600 yhteisön säädöstä, kuten asetuksia, direktiivejä, päätöksiä ja ei-sitovia säädöksiä, jotka koskevat lähinnä neljää vapautta ja niihin liittyviä politiikkoja sekä vähemmässä määrin rinnakkaispoliitikkoja.^[3]

Koska EFTA-maat joutuvat noudattamaan suurta määrää EU-lainsäädäntöä pääsemättä vaikuttamaan lakien sisältöön, on tilannetta Norjassa kutsuttu ”faksi-demokratiaksi”. Brysselissä vain faksataan direktiivit, joita Norjan tulee noudattaa.^[4]

Historia muokkaa

Vuonna 1992 EY:n 12 jäsenvaltiota ja kaikki EFTAn jäsenet paitsi Sveitsi, mukaan lukien myös Suomi, neuvottelivat sopimuksen ETA:sta. Sen tarkoituksena oli laajentaa Euroopan sisämarkkinoiden etuja. Sopimus allekirjoitettiin Portossa Portugalissa toukokuussa 1992, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 1994 (Liechtensteinin osalta 1. toukokuuta 1995).^lähde?

Sveitsi ei liittynyt ETA:han, koska sveitsiläiset äänestivät kansanäänestyksessä liittymistä vastaan. Kolmesta EFTA-valtiosta on myöhemmin tullut EU:n jäseniä, joten EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Euroopan talousalueeseen kuuluu ainoastaan kolme EU:n ulkopuolista maata: Islanti, Liechtenstein ja Norja. Perustamisensa jälkeen ETA on laajentunut EU:n uusien jäsenvaltioiden myötä.^lähde?

Maailman suurimmat markkinat muokkaa

Ne 30 valtiota, jotka muodostavat ETA:n, muodostavat suurimmat yhtenäiset markkinat koko maailmassa. Markkinat ulottuvat Pohjoiselta jäämereltä Välimerelle asti. Alueella asuu yli 500 miljoonaa kuluttajaa. ETA:n ansiosta Euroopan sisämarkkinoiden neljä perusvapautta – tavaroiden (maataloustuotteita lukuun ottamatta), palvelujen, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus – on laajennettu koskemaan EU:n lisäksi myös EFTA-valtioita.^lähde?

EFTA-valtiot ottivat käyttöön EU:n sisämarkkinoiden säännöt eli kaikki direktiivit, asetukset ja päätökset, jotka ovat tarpeellisia, jotta sisämarkkinat toimisivat kunnolla. Lisäksi EFTA-maat toimivat yhteistyössä joillakin sisämarkkinoita tukevilla aloilla, kuten tutkimus, ympäristönsuojelu ja kuluttajansuoja.^lähde?

ETA-valtiot muokkaa

Lähteet:^[5]

ETA:n toimielimet muokkaa

ETA-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja kehittämiseksi on perustettu erilliset toimielimet:

ETA:n neuvosto on poliittisesti korkein toimielin, ja se koostuu ETA:n 30 jäsenvaltion ulkoministereistä. Se laatii suuntaviivat ETA-sopimuksen täytäntöönpanolle ja sen kehittämiseksi edelleen.
ETA:n sekakomitea vastaa sopimuksen käytännön hallinnoinnista. Se tekee päätöksiä, joilla sopimukseen sisällytetään uusia EU:n sääntöjä, jotta EFTA-valtioiden lainsäädäntö vastaisi EU:n lainsäädäntöä.
ETA:n parlamentaarinen sekakomitea koostuu Euroopan parlamentin ja EFTA-valtioiden parlamenttien jäsenistä. Se voi esittää kantojaan kertomusten ja päätöslauselmien muodossa.
EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden työnantajien ja työntekijöiden edustajat tapaavat toisensa ETA:n neuvoa-antavassa komiteassa.

ETA-sopimuksen mukaisesti EFTA-valtioilla on tietty oikeus tulla kuulluiksi EU:n päätöksissä. Esimerkiksi valmisteltaessa lainsäädäntöehdotuksia ETA-sopimuksen kattamilla aloilla Euroopan komissio kuulee myös EFTA-valtioiden asiantuntijoita. ETA:n sekakomiteassa EFTA-valtioille tiedotetaan ja heitä kuullaan komission tekemistä lainsäädäntöehdotuksista. EFTA-valtioilla ei kuitenkaan ole oikeutta osallistua päätöksentekoon.

Maatalous ja kalastus eivät kuulu ETA-sopimuksen kattamiin aloihin. Maataloustuotteiden kauppaa on kuitenkin helpotettu sopimuksen liitteiden ja pöytäkirjojen avulla. Koska ETA ei muodosta tulliliittoa, sillä ei ole yhteisiä ulkoisia tariffeja. Tästä syystä tullimenettelyt on säilytetty EU:n jäsenvaltioiden ja EFTA-valtioiden välisillä rajoilla.

Katso myös muokkaa

Mercosur

Lähteet muokkaa

↑ Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.11.2018.
↑ Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 12. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5.
↑ Europa.eu(Arkistoitu – Internet Archive)
↑ New York Times
↑ Bank of England Markets: The European Economic Area (EEA) Bank of England. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 12.8.2014.

Aiheesta muualla muokkaa

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan talousalue Wikimedia Commonsissa

[1] Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.11.2018.

[EU-2] Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 12. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5.

[3] Europa.eu(Arkistoitu – Internet Archive)

[4] New York Times

[5] Bank of England Markets: The European Economic Area (EEA) Bank of England. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 12.8.2014.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]