Eukseniitti
Eukseniitti, kirjoitetaan joskus euxeniitti tai eukseniitti-(Y), (Y,Ca,Ce,U,Th)(Nb,Ta,Ti)2O6, on harvinainen oksidimineraali, joka sisältää harvinaisia maametalleja yttriumia ja ceriumia, sekä muista metalleista niobiumia, tantaalia, titaania ja tyypillisesti myös uraania ja toriumia. Nämä jälkimmäiset kaksi alkuainetta tekevät mineraalista lievästi radioaktiivisen. Eukseniittia löydettiin ensimmäisen kerran 1870. Mineraali on nimetty kreikan kielen sanasta εύξεινος, "ystävällinen muukalaisille", joka on viittaus niihin useisiin harvinaisiin alkuaineisiin, joita mineraali sisältää.[1][2][4]
| Eukseniitti | |
|---|---|
 Pala eukseniittia Norjasta (läpimitta n. 11 cm) |
|
| Luokka | Oksidimineraali |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | (Y,Ca,Ce,U,Th)(Nb,Ta,Ti)2O6 |
| Molekyylipaino | 392,28 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | Mustan, ruskea-musta, vihertävän musta |
| Kidejärjestelmä | Ortorombinen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 5,5–6,5 |
| Tiheys | 4,7–5,9 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | metallinen |
| Taitekerroin | 2,06–2,24 |
| Viiru | kellertävä, harmahtava, punertavan ruskea |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvä vain ohuissa leikkauksissa |
| Muut ominaisuudet | metamiktaattinen, radioaktiivinen |
| Lähteet | |
Esiintyminen muokkaa
Eukseniittia esiintyy graniittisissa pegmatiiteissa ja ns. detritaalisen mustan hiekan yhteydessä.[3]
Sitä on löydetty useista paikoista ympäri maailman. Ensimmäinen löytöpaikka oli Jølster, Sunnfjord, Norja. Muita tärkeimpiä esiintymiä ovat Ural vuoret Venäjällä, Ruotsi, Brasilia, Madagascar, Kanadan Ontario ja Arizona, Wyoming sekä Colorado USA:ssa.[4]
Suomessa Kuusamon Uuniniemen karbonatiittijuonessa on eukseniittiä yhdessä monatsiitti-Ce:n, Fe-kolumbiitin ja zirkonin kanssa.[5]
Ominaisuudet muokkaa
Euksenitti on metamiktaattinen mineraali, eli sen radioaktiivisuus muuttaa kiteiden rakennetta. Koska sen koostumus vaihtelee, mineraalin ominaispaino vaihtelee suurella välillä 4,7–5,9 g/cm3. Mohsin kovuus on 5,5–6,5. Eukseniitti on normaalisti mustaa, mutta myös tumman ruskeita, oransseja, kellertäviä ja tumman vihreitä muotoja on tavattu.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Webmineral data Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Mindat.org Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Handbook of Mineralogy (PDF) (englanniksi)
- ↑ a b galleries.com: Euxenite (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Geologian Tutkimuskeskus: Hi-tech-metallitutkimukset vuosina 2009–2012 (PDF) 31.12.2013, s. 29.
