Eugène Ionesco
Eugène Ionesco (synt. Eugen Ionescu; 26. marraskuuta 1909 Slatina, Romania – 29. maaliskuuta 1994 Pariisi, Ranska) oli romanialaissyntyinen näytelmäkirjailija. Ionesco luetaan niin sanotun absurdin teatterin tärkeimpiin nimiin. [1] Hän tarkasteli näytelmissään inhimillistä vuorovaikutusta ja rajoituksia, joita kieli sille asettaa.
Ionesco asui suurimman osan elämästään Ranskassa. Hän myös kirjoitti lähes koko tuotantonsa ranskaksi. Hän aloitti näytelmien kirjoittamisen 30-vuotiaana. Ensimmäiset kymmenen vuotta kului pienen pariisilaisen avantgarde-teatterin näytelmäntekijänä, ennen kuin Ionesco alkoi saada tunnustusta suurilla näyttämöillä. [1]
Ionescon ensimmäisten näytelmien keskiössä on usein pariskunta, joiden ympärillä tapahtuu burleskeja asioita. Ionesco kuvaa maailman epätodellisuutta huumorin keinoin. Hän ei kuitenkaan käsittele teemaa abstraktioilla vaan konkreettisilla kuvilla, esimerkiksi näyttämön esineiden nopealla lisääntymisellä. Vuodesta 1957 alkaen Ionescon näytelmissä alkoi esiintyä Bérenger-niminen pelokas pieni mies. Tämän hahmon kautta Ionesco kuvaa esimerkiksi totalitarismin syntyä Sarvikuonot-näytelmässä (1959). [1]
Ionescon tunnetuimpia näytelmiä ovat Kalju laulajatar, Oppitunti, Sarvikuonot ja Tuolit. Niitä kaikkia on esitetty myös Suomessa. Vuonna 1955 Ionescon näytelmä Uusi vuokralainen sai maailmanensi-iltansa helsinkiläisessä Lilla Teaternissa.
Painettuja suomennoksia muokkaa
- Kuningas kuolee, 1964.
- Erakko, 1976.
- Kalju laulajatar, 1995.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Otavan Suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hašek-juuri), s. 2161–2162, art. Ionesco, Eugéne. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eugène Ionesco Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Eugène Ionesco Wikisitaateissa- Eugene Ionesco – absurdin teatterin toteuttaja. Ylen Elävä arkisto.
- Eugene Ionesco Home Page (Arkistoitu – Internet Archive).
