Etruria
Etruria oli pääasiassa etruskien asuttama alue antiikin aikaisessa Keski-Italiassa. Kreikan- ja latinankielisissä antiikin lähteissä sitä kutsutaan yleensä nimellä Tyrrhenia (m.kreik. Τυῤῥηνία, Tyrrhēnia). Se käsitti osia nykyisestä Toscanasta, Latiumista, Emilia-Romagnasta ja Umbriasta.
Maantiede muokkaa
Etrurian maasto on vaihtelevaa: merenrannikkoa, kumpuilevaa maastoa, jokiuomia, tasankoja, korkeahkoja vuoria ja muinaisten tulivuorien kraattereihin syntyneitä järviä. Rannikon alava Maremma-tasanko oli etruskien aikaan luultavasti viljavaa maatalousaluetta, mutta myöhemmin sen valtasivat malariahyttyset. Metsiä oli etruskien aikana vielä melko paljon Kukkuloilla on runsaasti metalliesiintymiä, etenkin kuparia, sekä kiveä kuten alabasteria. Myös savea on lähes kaikkialla, sillä osa Etruriaa on muinaista merenpohjaa.[1]
Pohjois-Etrurian maaperä on kalkki- ja hiekkakiveä. Etelä-Etrurian kalliot ovat pehmeää, vulkaanista kiveä, johon vesi on syövyttänyt syviä jokiuomia. Uomien välissä on tasalakisia, jyrkkäseinäisiä tasankoja, "kakkuja", joille oli hyvä rakentaa kaupunkeja turvaan valloittajilta.[1]
Kaupunkivaltiot muokkaa
Etruria muodostui erillisistä kaupunkivaltioista, joiden johtajina olivat kuninkaat. Kuninkaiden valta kehittyi vähitellen, ja oli täysin vakiintunut jo 700-luvulla eaa. Kaupungit muodostivat 12 kaupungin liiton, jonka mallina oli Vähän-Aasian Joonian kaupunkien liitto dodekapolis. Kaupungit olivat alun perin Veji, Caere, Tarquinii, Vulci, Vetulonia, Populonia, Volaterrae, Volsinii, Clusium, Cortona, Arretium ja Perusia. Rusellae liittyi myöhemmin mukaan Vejin tilalle. Volsiniin luona sijainnut Fanum Voltumnae toimi liiton kokoontumispaikkana. Kaupungit saattoivat sotia keskenään, mistä tunnetuin esimerkki on Vejin hävitys vuonna 396 eaa. Koko Etrurian asukasluvuksi on arvioitu noin 275 000, joista Vejin asukkaita oli 32 000, Caeren ja Populonian 25 000 ja Tarquiniin 20 000. Sisämaakaupungeilla oli lisäksi omat satamakaupungit.[2]
Myöhempi Etruria muokkaa
Etruria antoi nimensä yhdelle noin vuonna 7 eaa. perustetuista Augustuksen Italian alueista, Regio VII Etrurialle, joka käsitti suunniilleen saman alueen.[3] Nimi Etruria tuli uudelleen käyttöön 1800-luvun alussa, kun Toscanan suurherttuakunnan perillinen, lyhytaikainen Etrurian kuningaskunta, toimi Toscanassa Napoleonin valtakaudella.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Nielsen, Marjatta & Kaimio, Jorma & Jarva, Eero: Etruskit, s. 25–33. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27743-6.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 117–121. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
- ↑ Italia, Regio VII Pleiades. Viitattu 16.1.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etruria Wikimedia Commonsissa
