Eteläviron kieli
Eteläviron kieli (eteläviroksi lõunaeesti kiil) tai eteläviron murreryhmä tai eteläviron murteet tai Tarton kieli on Kaakkois-Virossa puhuttava itämerensuomalainen alkuperäiskieli tai viron kielen murreryhmä, johon kuuluu neljä alueellista päämuotoa: Mulgin ja Tarton murteet sekä võron ja seton kielet. Lisäksi etelävirolla on kolme jo sammunutta varianttia: Leivun murre, Lutsin murre ja Kraasnan murre, jota puhuivat Kraasnan virolaiset.
Viimeisimmän liivin kielen äidinkielisen puhujan kuoltua eteläviro oli muutaman vuoden itämerensuomalaisista kielistä eteläisin, kunnes eräät liiviläisvanhemmat alkoivat kasvattaa lastaan liivinkieliseksi.[1][2] Eteläviron asemasta kiistellään. Nykyisin sitä pidetään usein omana kielenään, vaikkakin eteläviron puhujat ymmärtävät jotenkuten viron kieltä eli pohjoisviroa.
Võron kielelle on kehitetty oma kirjakieli. Sillä on kirjallisuutta ja mediatoimintaa. Kieltä opetetaan 26:ssa koulussa Kaakkois-Virossa ja myös Tarton yliopistossa. Kielen suojelemiseen, kehittämiseen ja tutkimukseen on perustettu erillinen valtion laitos, Võru-instituutti. Seton ja mulgin kielten tai murteiden kehittämisen eteen ei ole tehty niin paljon työtä. Tarton kielelle tai murteelle ei ole syntynyt yhteiskunnallista liikettä.
Eteläviron varianteista vain võrolla on kansainvälinen standardisointijärjestön tunnustus eli kielikoodi vro. Mulgin ja Tarton kieliversioita pidetään edelleen murteina ja seton kieltä võron murteena.
Historia muokkaa
Eteläviroa pidetään yhtenä vanhimmista itämerensuomalaisista heimokielistä. Se erosi myöhäiskantasuomesta ensimmäisten kielten joukossa ajanlaskun alun tienoilla. Eteläviro kuului myöhäiskantasuomen eteläsuomen murteisiin, joita puhuttiin Inkerinmaalta Latviaan.
Eteläviro oli 1500–1800-luvulla oma runsaasti käytetty kirjakieli.[3][4] Se pohjautui Tarton murteeseen.[5] Ensimmäinen viroa sisältänyt painettu teos oli kirjoitettu oletettavasti Tarton kielellä. Uusi testamentti, Wastne Testament, julkaistiin ensimmäisen kerran eteläviroksi vuonna 1686, kun pohjoisviroksi eli Tallinnan kielellä se julkaistiin vuonna 1715. Myös ensimmäinen vironkielinen sanomalehti, vuodesta 1806 julkaistu, Tarto maa rahwa Näddali-Leht oli Tarton kielellä kirjoitettu.[3] 1800-luvulle saakka pohjoisviroa ja eteläviroa käytettiin melkein yhtä paljon kirjallisina kielinä. Vasta tuolloin pääsi pohjoisviro, Tallinnan kieli, yleiseksi kirjakieleksi ja syrjäytti eteläviron, Tarton kielen, lähes kokonaan kirjallisesta käytöstä.[4] Tämä tapahtui 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla taloudellisista syistä, sillä kielen käyttäjäkunta oli Tallinnan kieltä pienempi.[3] Myöhemminkin eteläviroa on käytetty muun muassa runoudessa, ja Virossa on kirjoitettu myös vakavaa murrerunoutta.[4] Kun Suomessa taas murteet ovat olleet kirjallisuudessa niin sanotun murrebuuminkin aikana etupäässä humoristisessa käytössä.[4]
Myöhemmin eteläviro on kehittynyt lähemmäksi viroa, kun kanssakäymiset ovat tiivistyneet. Tärkeimmät muinaiset kieliopin ja sanaston erot ovat kuitenkin säilyneet paremmin etelävirossa kuin pohjoisvirossa, minkä vuoksi suomea äidinkieleään tai erinomaisesti puhuva saattaa ymmärtää puhuttua eteläviroa helpommin kuin viroa.
Puhujamäärät muokkaa
Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan eteläviron kielen puhujia oli 101 857. Heistä võroa puhui 74 499 henkilöä eli 73 prosenttia. Setoa puhui 12 549 henkilöä eli 12 prosenttia, Mulgin murretta 9 698 henkilöä eli hieman vajaa kymmenen prosenttia ja Tarton murretta 4 109 henkilöä eli nelisen prosenttia. 1 002 henkilöä ei tiennyt, mitä eteläviron varianttia he puhuvat.[6]
Näyte muokkaa
Isä meidän -rukous eteläviroksi:
- Meie Esä
- Meie Esä taiwan: pühendetüs saagu sino nimi. Sino riik tulgu. Sino tahtmine sündigu kui taiwan, niida ka maa pääl. Meie päiwälikku leibä anna meile täämbä. Nink anna meile andis meie süü, niida kui ka meie andis anname omile süidläisile. Nink ärä saada meid mitte kiusatuse sisse; enge pästä meid ärä kurjast: Sest sino perält om riik, nink wägi, nink awwustus igäwätses ajas. Aamen.
Lähteet muokkaa
- ↑ David Charter: Death of a language: last ever speaker of Livonian passes away aged 103 thetimes.co.uk. 30.9.2023. Viitattu 30.9.2023. (englanniksi)
- ↑ «Kūldaläpš. Zeltabērns» – izdota lībiešu valodas grāmata bērniem un vecākiem www.lsm.lv. Viitattu 30.9.2023. (latviaksi)
- ↑ a b c tartu keel - Eesti Entsüklopeedia entsyklopeedia.ee. Viitattu 30.9.2023.
- ↑ a b c d Heikki Hurtta: Tallinnan, tarton ja võrun kieltä: viron murteet Tuglas-Seura. Viitattu 30.9.2023.
- ↑ Tartu murre - Eesti Entsüklopeedia entsyklopeedia.ee. Viitattu 30.9.2023.
- ↑ RLE07: EESTI EMAKEELEGA PÜSIELANIKUD MURDEKEELE OSKUSE JA SOO JÄRGI, 31. DETSEMBER 2011 PxWeb. Viitattu 4.10.2023. (viroksi)
