Ernst Hartert
Ernst Johann Otto Hartert (29. lokakuuta 1859 Hampuri – 11. marraskuuta 1933 Berliini) oli saksalainen lintutieteilijä.
Hänen isänsä oli kenraali, joka toimi komendanttina Preussissa Pillaussa, nykyisin Baltijsk. Ernst oli itseoppinut luonnontieteilijä, joka keräsi laajan munakokoelman ja konservoi lintuja.
Hartert toimi Walter Rothschildin yksityismuseon Tringin museonhoitajana 1892–1929. Hän toimitti neljännesvuosittain ilmestynyttä museon julkaisua Novitates Zoologicae (1894-1939) yhdessä Rothschildin kanssa. Hän toimitti myös julkaisua Hand List of British Birds (1912) yhdessä Francis Charles Robert Jourdainin, Claud Buchanan Ticehurstin ja Henry Witherbyn kanssa.
Hartert matkusteli Intiassa ja Indonesiassa (1887), Afrikassa (1885-1886) ja Etelä-Amerikassa (1891-1892), sekä työnantajansa puolesta useita kertoja Pohjois-Afrikassa sekä Itä-Intiassa. 1930 hän luopui työstään ja muutti Berliiniin.
Hartert nimesi muun muassa kapverdenkiitäjän. Hänen kunniakseen on nimetty borneonpöllökehrääjä (Batrachostomus harterti), perunkirjopyrstö (Phlogophilus harterti), boliviankapuaja (Upucerthia harterti), bolivianpiikkipyrstö (Schizoeaca harterti) ja sumbansieppo (Ficedula harterti).
Teoksia muokkaa
- Die Vögel der paläarktishen Fauna (1903-22).
- Practical Handbook of British Birds (1924).
