Ernst Bertil Sohlberg
Ernst Bertil Sohlberg (4. kesäkuuta 1891 Hamina – 3. tammikuuta 1969 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomaatti.
Sohlbergin vanhemmat olivat eversti Fredrik Andreas 5ohlberg (1864–1916) ja Bertha Viktoria Richter (1864-1921). Hän pääsi ylioppilaaksi 1908 ja opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen lakitieteen kandidaatiksi 1916. Sohlberg sai varatuomarin arvon 1919.
Sohlberg oli ulkoasiainhallinnon palveluksessa vuodesta 1919 alkaen. Hän oli ulkoministeriön 2. sihteerinä 1919, lähetystösihteerinä Kööpenhaminassa 1920–1925 ja Berliinissä 1925–1929 sekä ulkoministeriön jaostosihteerinä 1929–1931. Sohlberg toimi sitten lähetystöneuvoksena Pariisissa 1931–1935 ja Haagissa 1935–1939 sekä oli pääkonsulina Aleksandriassa 1939–1942. Hän oli disponibiliteetissa vuodesta 1942 hoitaen virkaa tekevänä ulkoasiainhallinnon virkoja. Sohlberg oli sitten Suomen va. asiainhoitajana Bratislavassa Slovakiassa 1944, ulkoministeriön jaostopäällikkönä 1946–1949, oikeudellisen osaston päällikkönä vuonna 1949, lähetystöneuvoksena Lontoossa 1949–1952 ja Bukarestissa 1952–1954. Hän sai lähetystöneuvoksen arvon 1930.[2] Diplomaattiuransa jälkeen Sohlberg oli tasavallan presidentin kanslian päällikkönä 1954–1958.[1]
Sohlberg oli naimisissa vuodesta 1916 Gerda Ingeborg Roseniuksen (s. 1893) kanssa.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 8.1.1969, HS Aikakone. Viitattu 10.3.2018.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- ↑ Geni.com : Ernst Bertil Sohlberg