Erkki Vala

suomalainen toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija

Erkki August Valdemar Vala, vuoteen 1928 Erik Wadenström; salanimi A. R. Torni, (17. joulukuuta 1902 Porvoo[1]14. helmikuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija.

Erkki Vala
Erkki Vala 1949.
Erkki Vala 1949.
Henkilötiedot
Syntynyt17. joulukuuta 1902
Porvoo
Kuollut14. helmikuuta 1991 (88 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja, kustantaja, kriitikko ja kirjailija
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ura muokkaa

Erkki Vala pääsi ylioppilaaksi 1924. Hän toimi Nuoren Voiman Liitossa ja Tulenkantajissa, työskenteli WSOY:n kustannusvirkailijana 1924–1928 ja sitten toimittajana Tulenkantajat-lehdessä 1928–1930 ja Yleisradio-lehdessä 1931–1932. Hän perusti uuden Tulenkantajat-lehden 1932 ja oli sen päätoimittajana vuoteen 1939 saakka. Nimen uuskäyttö herätti aikalaisissa pahennusta.[2]

Vala arvosteli uudessa Tulenkantajat-lehdessä fasismia ja suomalaisia fasisteja ja otti kriittisesti kantaa muihinkin yhteiskunnan ongelmiin, kuten kuolemanrangaistukseen ja vuonna 1935 voimaan tulleeseen sterilointilakiin. Suomeen Saksasta saapuviin juutalaisiin Vala otti kantaa puolustamalla heidän auttamistaan aikana, jolloin suhtautuminen oli nuivaa. Hän puolusti sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Ainur Elmgrenillä on tekeillä Valan elämäkerta, ja hän on piirtänyt Vala-aiheisen sarjakuvan.[3][4]

Vala johti 1935–1941 Kirjailijain kustannusliikettä, joka julkaisi monien virallisessa epäsuosiossa olleiden kirjailijoiden teoksia, kuten Pentti Haanpään.[5] Vuonna 1935 Vala ja Haanpää saivat 1 200 markan sakot jälkimmäisessä Tulenkantajat-lehdessä 1933–1934 julkaistuista Haanpään kirjoituksista ”Pulamiehet puhelevat” ja ”Pulamiehet lähtevät liikkeelle”, jotka käsittelivät Nivalan konikapinaa, koska niiden vuoropuheluissa oli ”Raamatusta lainaamalla ja halventavaa esitystapaa käyttäen levitetty lausumia, jotka olivat omiansa halventamaan julkista viranomaista ja laillista yhteiskuntajärjestystä”.[6]

Vala julkaisi 1935 Tulenkantajat-lehdessä otteita Jaroslav Hašekin romaanista Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut maailmansodassa, ja hänet tuomittiin sakkoihin uskonnollisten arvojen rienaamisesta. Seuraavana vuonna Vala joutui kuukaudeksi vankeuteen Katajanokalle Helsingin lääninvankilaan julkaistuaan otteita eurooppalaisten lehtien kirjoituksista, joissa käsiteltiin Toivo Antikaisen oikeusjuttua.[6] Vala oli Ihmisoikeuksien liiton johtokunnan jäsen 1936–1939 ja liiton puheenjohtaja 1950–1951.lähde?

Vala toimi sotavuosina 1940–1945 vapaana kirjailijana ja toimittajana. Hän kirjoitti saksalaisvastaiseen lehteen nimeltä Vapaa Pohjola. Jatkosodan alettua Vala siirtyi Ruotsiin, jossa hänet pidätettiin Suomen ja Saksan vaatimuksesta 10.3.1942 epäiltynä Suomea koskevien tietojen luovuttamisesta briteille. Hän sai vuoden pakkotyötuomion.[7] Ruotsissa ollessaan hän kirjoitti salanimellä A. R. Torni poliittisia analyyseja.[1]

Sotien jälkeen Vala toimi Yleisradion esitelmä- ja selostusosaston päällikkönä 1945–1949 ja vuodesta 1949 alkaen vapaana toimittajana. Hän oli vuodesta 1951 Turun Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin vakinainen avustaja.lähde?

Tuotanto muokkaa

Valan 1930 ilmestynyt teos Leijonajuhla oli omana aikanaan harvoja älymystöpiirien kuvauksia.[1] Vala kirjoitti satojen liuskojen mittaisen muistelmakäsikirjoituksen, jota hän ei kuitenkaan saanut julki. Minna Maijala on käyttänyt käsikirjoitusta laajasti lähteenä Katri Valan elämäkertateoksessaan Katri Vala: Kulkuri ja näkijä.[8]

Yksityiselämä muokkaa

Erkki Valan vanhemmat olivat metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström (1873–1911) ja Alexandra (Sandra) Fredrika (o.s. Mäki). Hänen vanhempi sisarensa oli runoilija Katri Vala (Karin Wadenström). Veli Niilo Wadenström (1905–1945)[9] suomensi kolme teosta, joista yhden julkaisi Erkki Valan johtama Kirjailijain kustannusliikelähde?. Valan setä oli päätoimittaja Hjalmar Wadenström[10].

Valan isoisä oli maineikas porvoolainen kanttori August Emanuel Wadenström (s. 1839), jonka mukaan on nimetty Pappilanmäen kaupunginosan Wadenströminkuja.[5]

Erkki Vala oli naimisissa 1929–1930 laulajatar Ursula Thesleffin (k. 1930 pojan synnytyksessä[11]) kanssa, 1931–1939 laulajatar Maila Järvisen kanssa (liitto päättyi avioeroon) ja vuodesta 1944 Helny Anna Constance Wallinin kanssa. Erkki Valan poika oli matemaatikko Klaus Vala (1930–2000).[12]

Teokset muokkaa

Nimellä Erkki Vala muokkaa

  • Leijonajuhla: Romaani. Otava, 1930.
  • Onnelliset pessimistit. Novellikokoelma, Otava, 1930.
  • Rajakylä: Romaani. Tammi, 1945.

Nimellä A. R. Torni muokkaa

  • Finlands två ansikten: Politiska händelser på scenen och bakom kulisserna. Stockholm: Arbetarkulturs förlag, 1944.
  • De baltiska sovjetrepublikerna. Stockholm: Arbetarkultur, 1945.

Nimellä Korpifilosofi muokkaa

  • Kreteliinit ja musta veljeskunta: Poikakertomuksia. WSOY, 1927.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Vala, Erkki”, Otavan kirjallisuustieto, s. 816. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40254-2.
  3. Harri Alanne: Tulenkantaja Erkki Vala olisi tänään trollien ja vihapuheen ykköskohde Yle.fi/. 20.3.2016. Viitattu 21.3.2016.
  4. Ainur Elmgren: Klaus ja Katri Erkki Vala -projekti. Ainur Elmgren. Viitattu 27.2.2015.
  5. a b Människor och minnen, Yle Areena 11.5.2015, viitattu 23.3.2016
  6. a b Kielletyt kirjat
  7. Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 218-219. Love Kirjat, 1982.
  8. Maijala 2021, s. 312, 408
  9. Katri Vala, Kirjasampo
  10. Maijala 2021, s. 47–51
  11. Maijala 2021, s. 308
  12. Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg).

Kirjallisuutta muokkaa

  • Janne Kosunen ja Matti Mieskonen: Unohtunut tulenkantaja Erkki Vala. Tieteessä tapahtuu, 2015, 33. vsk, nro 4, s. 10–15. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa