Erik Ågren (nyrkkeilijä)

Tämä artikkeli kertoo ruotsalaisesta nyrkkeilyn olympiamitalistista. Suomenruotsalaisesta kirjailijasta Erik Ågrenista on eri artikkeli.

Erik Ågren (3. tammikuuta 1916 Stallarholmen3. heinäkuuta 1985 Hägersten) oli ruotsalainen kevyen ja välisarjan amatöörinyrkkeilijä, jonka ura ajoittui vuosille 1934–1942. Hän saavutti olympiapronssia ja EM-hopeaa.

Mitalit
Erik Ågren
Erik Ågren
Maa:  Ruotsi
Miesten amatöörinyrkkeily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Berliini 1936 kevytsarja
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Dublin 1939 välisarja

Erik Ågren aloitti nyrkkeilyuransa kevyessä sarjassa eli alle 61,2 kg huhtikuussa 1934 tukholmalaisen Narva BK:n riveissä. Ensimmäisen maaottelunsa Ågren nyrkkeili lokakuussa 1935 Ruotsi–Englanti-maaottelussa. Vaikka hän koki maaliskuussa 1936 loppuottelutappion Ruotsin mestaruusturnauksessa, hänet valittiin kesällä Berliinin olympialaisiin. Niissä hän voitti 1. kierroksella Meksikon Lorenzo Delgadon, 2. kierroksella Italian Marino Facchinin ja 3. kierroksella Yhdysvaltain Andrew Scrivanin. Sen jälkeen oli vuorossa välieräottelu Viron Nikolai Stepulovia vastaan, jonka Ågren hävisi. Sen jälkeen Ågren otteli pronssista toista välierissä hävinnyttä eli tanskalaista Poul Kopsia vastaan, jonka hän voitti ja saavutti näin olympiapronssia.[1]

Ågrenin nyrkkeilyura jatkui sen jälkeen vielä samassa sarjassa. Hän sai hyvityksen olympiakisojen välierätappiolleen joulukuussa 1936 voittamalla Stepulovin Tallinnassa. Keväällä 1937 hän saavutti ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa ja edusti Ruotsia Milanon EM-kisoissa, jossa koki tappion ennen mitaliotteluita Saksan Herbert Nürnbergille, josta sarjan Euroopan mestari. Vuoden 1938 Ruotsin mestaruuden ja maaotteluiden jälkeen oli edessä vuonna 1939 EM-kisavuosi. Ågren oli noussut sarjaa ylemmäs välisarjaan eli alle 66,7 kg. Hän pääsi kahden voittamansa ottelun jälkeen loppuotteluun, mutta koki tappion Puolan Antoni Kolczynskille.[2] Ågren jatkoi uraansa vielä sen jälkeen, vaikka alkaneen maailmansodan vuoksi kansainvälisiä suurkilpailuja ei järjestetty. Hän saavutti Ruotsin mestaruudet vielä 1940 ja 1941, mutta koki tappion vuoden 1942 kisojen loppuottelussa. Tähän loppuottelutappioon Ågren päättikin uransa.

Ågren saavutti amatöörinyrkkeilyurallaan olympiapronssia, EM-hopeaa, viisi Ruotsin mestaruutta, otteli 15 maaottelussa, joissa saavutti 14 voittoa. Hänet valittiin uransa jälkeen Ruotsin nyrkkeilyn Stora Grabbareihin numerolla 25. Suomalaisista Ågrenin vastustajana oli vain Ahti Lehtinen, jonka Ågren tyrmäsi huhtikuussa 1939 käydyssä maaottelussa.

Ågren kuului veljessarjaan, jossa kolme muutakin veljestä oli tunnettuja nyrkkeilijöitä. Carl muutti Yhdysvaltoihin ja nyrkkeli ammattilaisena. Oscar nyrkkeili samaan aikaan Erikin kanssa ja saavutti kaksi EM-pronssia 1930-luvun lopulla. Nuorin veli Ture saavutti saavutti Ruotsin mestaruuden ja edusti maaotteluissa.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Erik Ågren Sport Reference. Arkistoitu 24.10.2012. Viitattu 7.6.2015 (englanniksi).
  2. 6.European Championships – Dublin, Ireland – April 18–22 1939 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 7.6.2015. (englanniksi)