Eric O. W. Ehrström
Eric Otto Woldemar Ehrström (5. helmikuuta 1881 Helsinki – 11. lokakuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen taidetakoja ja koristetaiteilija, joka tunnettiin erityisesti metallinpakotus- ja emalitöistään. Hän suunnitteli myös koruja, lasiesineitä sekä teki käyttö- ja taidegrafiikkaa.[1]
| Eric O. W. Ehrström | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1881 Helsinki |
| Kuollut | 11. lokakuuta 1934 (53 vuotta) Helsinki |
Elämä ja ura muokkaa
Ehrströn jätti lukion kesken ja lähti opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun vuonna 1899. Hän oli taiteilija Akseli Gallen-Kallelan oppilaana Ruoveden Kalelassa vuosina 1899-1900 ja opiskeli sitten taontaa ja metallipakotusta Pariisissa 1901–1902 ja 1908. Pariisissa hän tutustui vaimoonsa Olga Gummerukseen. Hänellä oli myös oma näyttely näyttely Salon d'automnessa Pariisissa. Ehrström suunnitteli ja valmisti erilaisia pieniä metalliesineitä kuten tuhkakuppeja, lippaita, maljoja, vaaseja ja erilaisia rasioita käyttäen materiaalina kuparia, messinkiä, pronssia tai tinaa. Hän valmisti metallitaontatöitä useisiin rakennuksiin, kuten Hvitträskin taiteilijahuvilaan ja Suur-Merijoen kartanoon Karjalan Kannakselle. Ehrström suunnitteli myös koruja, ja vuonna 1918 hän suunnitteli Suomen kuninkaan kruunun sekä Suomen normaalivaakunan ynnä viranomaisten sinettejä.[1][2] Kuninkaan kruunun toteutti kultaseppämestari Teuvo Ypyä vuonna 1998.[3]
Ehrström oli Taideteollisen keskuskoulun metallinpakotuksen ja siselöinnin opettajana vuosina 1904–1905 sekä 1912–1919. Vuonna 1919 Ehrström perusti kuvanveistäjä Emil Wikströmin, tehtailija Gösta Serlachiuksen ja takoja Paavo Tynellin kanssa Taidetakomo Taito -nimisen yrityksen (myöhemmin Oy Taito Ab), jonka taideteollisuusosaston johtajana hän toimi. Vuonna 1924 Ehrström kirjoitti taideteollisen alan käsikirjan Konsthantverk: Teknisk rådgivare (julkaistu suomeksi nimellä Taideteollisuus: Teknillinen opas) oppikirjaksi käsityökoulujen oppilaille ja alan harrastajille. Vuonna 1927 Ehrström menetti onnettomuudessa oikean kätensä, minkä jälkeen hänen vaimonsa Olga Gummerus-Ehrström, joka itsekin oli monipuolinen ja lahjakas taiteilija, auttoi miestään tämän töissä.[1][2]
Tuotantoa muokkaa
- Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin konttorin pronssiovet (1904)
- Tampereen tuomiokirkon ehtoolliskalusto (1906)
- Suomen Kansallismuseon kupariovet (1909)
- Vakuutusyhtiö Suomen ovet (1910)
- Arabian tehtaan astiasto malli XI (1912)
- Helsingin Kallion kirkon ehtoollishopeat (1912)
- Vakuutusyhtiö Kalevan talon kupariovet (1913)
- Porin ja Vaasan kaupunkien sekä Petsamon läänin vaakunat
- Tasavallan presidentin sinetti ja useiden valtion keskusvirastojen sinetit.
- Forssan kirkon kuorin lasimaalaukset (1923)
- Kansallismuseon pääportaikon lasimaalaukset (1925)
- Kymi-yhtiön juhlatilojen lämpiön freskot ja lasimaalaukset (1933)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Amberg, Anna-Lisa: ”Ehrström, Eric Otto Woldemar (1881–1934)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 493–494. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Suortti-Vuorio, Auli: Eric O.W. Ehrström (1881–1934), taidetakoja, koristetaiteilija Design Forum Finland – Designforum.fi. Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 24.6.2020.
- ↑ Jalokivigalleria (arkistoitu sivu) Visit Kemi. Arkistoitu 20.3.2018. Viitattu 26.5.2022.
- ↑ Sihvola, Kari: Kouvolan muistomerkkejä, patsaita ja muita historiallisia kohteita: Kuusankoski Keskusmaja.fi. 2019. Viitattu 22.8.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eric O. W. Ehrström Wikimedia Commonsissa
- Ehrström, Eric hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)