Enterococcus

grampositiivisten ketjukokkibakteerien suku

Enterococcus eli enterokokit ovat suku grampositiivisia ketjukokkibakteereja. Tavallisimmat lajit ovat Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium.

Enterococcus
Enterococcus keuhkokudoksessa
Enterococcus keuhkokudoksessa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Eubacteria
Pääjakso: Firmicutes
Luokka: Bacilli
Lahko: Lactobacillales
Heimo: Enterococcaceae
Suku: Enterococcus
Thiercelin & Jouhaud 1903
Schleifer & Kilpper-Bälz 1984
Lajit

E. avium
E. durans
E. faecalis
E. faecium
E. solitarius
jne.

Katso myös

  Enterococcus Wikispeciesissä
  Enterococcus Commonsissa

Enterokokit kuuluvat suolen normaaliflooraan ja ovat yleisimpiä suoliston fakultatiivisesti anaerobisia bakteereita Escherichia colin jälkeen. Niitä esiintyy myös maaperässä, vedessä ja elintarvikkeissa. Enterokokit aiheuttavat infektioita lähinnä silloin, kun immuunipuolustus on jostain syystä heikentynyt, esimerkiksi vakavan sairauden vuoksi. Enterokokki-infektio voi olla lähtöisin omasta bakteerifloorasta tai sen voi saada tartuntana sairaalassa.

Enterokokit aiheuttavat tavallisimmin sairaalaoloissa virtsatieinfektioita, joiden hoitoon käytettäviä antibiootteja ovat nitrofurantoiini, ampisilliini ja amoksisilliini. Enterokokit voivat aiheuttaa myös endokardiitin henkilöille, joilla on sydämen läppävika, ja ne ovat yleisiä bakteremiassa. Endokardiitissa hoitoon käytetään usein ampisilliinin ja aminoglykosidin yhdistelmää.

Enterokokit ovat luonnostaan herkkiä seuraaville antibiooteille: amoksisilliini, ampisilliini, piperasilliini, nitrofurantoiini, karbapeneemit, vankomysiini ja teikoplaniini. Ne voivat kuitenkin olla sairaalassa resistenttejä muille edellä mainituille antibiooteille paitsi vankomysiinille ja teikoplaniinille. Vuonna 1986 löydettiin myös ensimmäinen vankomysiinille resistentti enterokokki (VRE).

VRE (vankomysiiniresistentti enterokokki) muokkaa

Osa VRE-kannoista on vastustuskykyisiä sekä vankomysiinille että teikoplaniinille. Teikoplaani kuuluu samaan mikrobilääkeryhmäan kuin vankomysiini. Tavallisimmin VRE aiheuttaa infektioita sairaalahoidossa oleville potilaille.

Sairaalassa VRE voi tarttua henkilöstä toiseen hoitohenkilökunnan käsien kautta. Tavallisesti tartunta johtaa oireettomaan ulostekantajuuteen. VRE-tartunnoista vain osa on infektioita. VRE-infektio tulee tavallisimmin henkilöille, joiden puolustuskyky on heikentynyt. Tällaisia henkilöitä ovat mm. tehohoitopotilaat, syöpä- ja elinsiirtopotilaat ja potilaat, joille on tehty suuri leikkaus sekä potilaat, joilla on pitkäaikainen vierasesine, esim. kestokatetri tai keskuslaskimokatetri.

VRE:tä torjutaan hyvällä käsihygienialla. Likaiset kädet pestään vedellä ja saippualla, muuten käytetään alkoholipohjaista käsihuuhdetta. VRE-potilaan ja kantajan hoidossa käytetään kertakäyttöisiä suojakäsineitä toimenpidekohtaisesti. Tämän jälkeen käytetään aina käsihuuhdetta. Suojavaatteella estetään työvaatteiden tahrautuminen eritteistä. Sairaalassa VRE-potilas hoidetaan mahdollisuuksien mukaan erillisessä huoneessa tartuntavaaran vuoksi, koska VRE:n aiheuttamien infektioiden hoitaminen on hankalaa.

Terveyskeskuksen vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja palvelutaloissa VRE-positiiviset potilaat kohortoidaan omiin huoneisiin. Tärkeää on suojakäsineiden käyttö ja hyvä käsihygienia sekä tiukka kosketuseristys.

Altistuneina voidaan pitää koko hoitoyksikön asukkaita. Hoitolaitoksen kaikki pitkäaikaispotilaat seulotaan kahteen kertaan. Mikäli löytyy kaksi VRE-potilasta, kyseessä on epidemia. VRE-potilaan eristystoimien suhteen mietitään onko ruokailu ja vapaa-ajan vietto mahdollista yhteisissä tiloissa. Tärkeää on huomioida potilaan orientaantio ja kyky noudattaa ohjeita harkittaessa eristystoimia ja mahdollisuutta viettää kodinomaista elämää esim. palvelutalossa.

Kun kotona asuva VRE-potilas tulee laitoksen hoitojaksolle hoito- tai vuodeosastolle, hänet laitetaan kosketuseristykseen ja otetaan VRE-näyte. Vain, jos näyte on otettu viikon sisällä ja ollut negatiivinen, voidaan eristys purkaa.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa


Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.