Emily Warren Roebling

ensimmäisenä yhdysvaltalaisena naisinsinöörinä pidetty henkilö

Emily Warren Roebling (23. syyskuuta 1843 Cold Spring, New York, Yhdysvallat28. helmikuuta 1903 Trenton, New Jersey, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalaisen rakennusinsinöörin Washington Roeblingin vaimo. Washington Roebling sai valvottavakseen Brooklynin sillan (Brooklyn Bridge) rakennustyöt, mutta sairastui vuonna 1872 sukeltajantautiin kasuunin rakentamisen yhteydessä ja joutui vuodepotilaaksi. Emily Warren Roeblingista tuli aluksi miehensä sihteeri ja viestinvälittäjä. Kun Washington Roebling opetti hänelle edistynyttä matematiikkaa, Warren Roeblingista tuli käytännössä hänen epävirallinen sijaisensa, kunnes silta avattiin vuonna 1883. Häntä pidetään koulutuksensa epävirallisuudesta huolimatta ensimmäisenä naispuolisena insinöörinä.[2]

Emily Warren Roebling
Carolus-Duranin maalaama Warren Roeblingin muotokuva noin vuodelta 1896.
Carolus-Duranin maalaama Warren Roeblingin muotokuva noin vuodelta 1896.
Henkilötiedot
Syntynyt23. syyskuuta 1843
Cold Spring, New York, Yhdysvallat
Kuollut28. helmikuuta 1903 (59 vuotta)
Trenton, New Jersey, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Puoliso Washington Roebling (1865–)
Lapset John A. Roebling II (1867)

Nuoruus muokkaa

Emily Warren syntyi 23. syyskuuta 1843[1] Cold Springin kylässä New Yorkin osavaltiossa. Hän oli lainsäätäjä Sylvanus Warrenin ja hänen vaimonsa Phebe Lickley Warrenin 12 lapsesta toiseksi nuorin. Warren kävi teini-ikäisenä Washingtonissa Georgetown Academya, jossa hän opiskeli talous- ja käsitöiden lisäksi muun muassa historiaa, tähtitiedettä, ranskaa ja algebraa.[3][4]

Warren tapasi vuonna 1864 tulevan miehensä rakennusinsinööri Washington A. Roeblingin veljensä G. K. Warrenin kautta.[3][4] Roebling oli sisällissodassa kenraali, ja G. K. Warren oli hänen alaisensa. Roeblingin isä oli riippusiltojen suunnittelijana tunnettu saksalais-yhdysvaltalainen insinööri John A. Roebling. Washington Roebling ja Emily Warren menivät naimisiin vuonna 1865 ja lähtivät pian Eurooppaan, jossa Roebling tutustui kasuuneihin, paineilmalla täytettyihin vesitiiviisiin rakennelmiin, joiden avulla rakennustöitä voitiin tehdä jokien pohjassa.[3] Pariskunnan ainoa lapsi, John A. Roebling II, syntyi Euroopan-matkan aikana Mülhausenissa 21. marraskuuta 1867.[5]

Brooklyn Bridge muokkaa

Roeblingit palasivat Yhdysvaltoihin, jossa John A. Roebling oli saanut valvottavakseen Brooklyn Bridgen (tunnettiin aluksi nimellä Great East River Bridge) rakennustyöt. Hänen jalkansa jäi laiturin ja proomun väliin, kun rakennustyöt olivat olleet vasta muutaman päivän käynnissä. Hän sairastui jäykkäkouristukseen ja kuoli vajaan kuukauden kuluttua. Rakennustyöt jäivät Washington Roeblingin vastuulle.[3] Hän kuitenkin sairastui vuonna 1872 sukeltajantautiin ollessaan mukana rakentamassa kasuunia, jonka pohja oli 24 metriä vedenpinnan alapuolella. Roebling halvaantui taudin seurauksena lähes kokonaan, ja hänestä tuli osittain sokea ja kuuro. Warren Roebling oli ainoa, joka kykeni kommunikoimaan hänen kanssaan, ja niinpä hänestä tuli miehensä avustaja.[2]

Aluksi Warren Roeblingin tehtävä oli lähinnä huolehtia miehestään ja vakuuttaa julkisuuteen miehensä olevan kunnossa ja sillan rakentamisen etenevän suunnitellusti. Kunnon heikentyessä Roebling ei enää päässyt poistumaan kotoa, niinpä Warren Roebling valvoi työmaata hänen puolestaan. Valvonnan helpottamiseksi Roebling kirjoitti vaimolleen kattavat ja tarkat ohjeet siitä, miten silta tuli rakentaa. Lisäksi hän opetti Warren Roeblingille edistynyttä matematiikkaa, kuten ketjukäyriä, lujuusoppia, rasitusanalyysejä, sillan mittoja ja vaijerirakenteita. Warren Roebling oli käytännössä miehensä sijainen Brooklyn Bridgen pääinsinöörinä vuoteen 1883 asti, jolloin silta valmistui.[2]

Brooklyn Bridgen avajaisissa 24. toukokuuta 1883 Warren Roebling kulki presidentti Chester A. Arthurin kanssa sillan yli.[4] Kongressin jäsen Abram Hewitt mainitsi puheessaan Warren Roeblingin osuuden sillan rakentamisessa. Hän sanoi sillan olevan ”ikuinen monumentti naisen uhrautuvalle omistautumiselle ja hänen kyvykkyydelleen siihen korkeampaan koulutukseen, josta hänet niin pitkäksi aikaa on suljettu pois”, ja hänen mukaansa ”rouva Emily Warren Roeblingin nimi tullaan erottamattomasti liittämään kaikkiin ihailtaviin piirteisiin ihmisluonnossa ja rakentamistaidon maailmassa”.[2] Warren Roeblingin nimi on ylimpänä sillan rakentajille omistetussa muistolaatassa, jossa on nimeltä mainittu hänen lisäkseen Washington ja John A. Roebling.[6]

Myöhemmät vuodet muokkaa

Sillan valmistuttua Roeblingit muuttivat Trentoniin New Jerseyyn, jossa Warren Roebling valvoi heidän kotinsa rakentamista. Hän vietti vilkasta seurapiirielämää, ja hän oli mukana Daughters of the American Revolution- ja The Huguenot Society of America -järjestöissä sekä muissa kansalaisjärjestöissä. Warren Roebling matkusteli paljon. Hän osallistui vuonna 1894 Nikolai II:n kruunajaisiin, ja hänet esiteltiin Lontoossa vuonna 1896 kuningatar Viktorialle. Hän toimi myös sekä sairaanhoitajana että rakennustöiden valvojana Long Islandille perustetulla leirillä, jonne majoitettiin Espanjan–Yhdysvaltain sodasta palanneita sotilaita.[4]

Emily Warren Roebling kuoli 28. helmikuuta 1903 kotonaan Trentonissa mahasyöpään.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Weigold, Marilyn E.: Roebling, Emily Warren American National Biography. Oxford University Press. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Women in Transportation: Changing America’s History (PDF) (s. 11) Maaliskuu 1998. U.S. Department of Transportation Federal Highway Administration. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e Bennett, Jessica: Emily Warren Roebling 8.3.2018. The New York Times. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  4. a b c d Emily Warren Roebling American Society of Civil Engineers. Arkistoitu 22.10.2019. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  5. Lohrer, Fred E.: John A. Roebling, II (1867-1952), Builder of the Red Hill Estate (1929-1941), Lake Placid, Florida (PDF) 17.7.2017. Archbold Biological Station. Arkistoitu 2.4.2018. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  6. The Brooklyn Bridge 1867-1883 The Historical Marker Database. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)