Emil Zilliacus
Gustaf Emil Zilliacus (1. syyskuuta 1878 Tampere – 7. joulukuuta 1961 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosentti sekä antiikin kirjallisuuden professori.[1]
| Emil Zilliacus | |
|---|---|
 Emil Zilliacus |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. syyskuuta 1878 Tampere |
| Kuollut | 7. joulukuuta 1961 (83 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | kirjallisuushistoria |
Elämänvaiheet muokkaa
Zilliacuksen vanhemmat olivat insinöörikapteeni Mauritz Emil Zilliacus ja Matilda Vilhelmina Grönfors. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta 1896 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1900 ja tohtoriksi 1905. Zilliacus toimi Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian dosenttina 1909–1943 ja antiikin kirjallisuuden henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina 1943–1945.[2] Hän sai professorin arvonimen 1940 sekä filosofian kunniatohtorin arvon Göteborgin korkeakoulusta 1941 ja Oslon yliopistosta 1951.
Zilliacus kuului 1900-luvun alussa Euterpe-lehden piirissä toimineeseen suomenruotsalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ryhmään. Hän oli perustamassa Euterpe-lehden seuraajaksi Argus-lehteä vuonna 1907 ja toimi Nya Argus -lehden päätoimittajana 1911–1932. Zilliacus oli Finlands Svenska Författareföreningin puheenjohtajana 1929 ja 1933–1935 ja Pohjoismaisen kirjailijaneuvoston jäsen vuodesta 1919, varapuheenjohtaja 1925–1928 sekä puheenjohtaja 1929. Lisäksi hän oli valtion kirjallisuuspalkintolautakunnan jäsenenä 1909, 1911 ja 1913 sekä kirjallisuuden asiantuntijalautakunnan jäsenenä 1918–1926.
Suomalaisten odottaessa 1930-luvun lopulla kirjallisuuden Nobel-palkintoa tulevaksi lopulta Suomeen ja nimenomaan F. E. Sillanpäälle, tuli palkintokamppailun tielle 1930-luvun puolivälissä Suomessa käyty kielitaistelu. Ruotsin akatemia karsasti aitosuomalaista liikehdintää ja mielipideilmastoa. Tällöin esitettiin kompromissiratkaisuna Nobel-ehdokkaaksi nimeämiseksi jaettua ehdokkuutta muun muassa Sillanpään ja Zilliacuksen kesken.
Tuotanto muokkaa
Zilliacus käänsi ruotsiksi antiikin kirjailijoiden teoksia: Aiskhyloksen koko tuotannon, Sofokleen, Euripideen ja Menandroksen näytelmiä sekä muinaiskreikkalaista lyriikkaa ja epigrammeja. Hän korosti antiikin tekstien kirkasta, “apollonista” puolta ja hyljeksi “dionyysistä” elementtiä, jota esimerkiksi filosofit Friedrich Nietzsche ja Vilhelm Ekelund toivat esille.[1]
Zilliacus oli esseisti ja matkakirjailija, jonka proosatekstitkin käsittelivät Välimeren aluetta. Hän kirjoitti myös klassismittaisia runoja, jotka perustuivat usein omakohtaisiin kokemuksiin, erityisesti Välimeren-matkoihin. Runot ovat kirkkaita, miehisiä ja muotopuhtaita. Häntä on sanottu viimeiseksi suomenruotsalaiseksi klassisen linjan lyyrikoksi. Hän oli individualisti ja paatoksellinen humanisti.[1]
Yksityiselämä muokkaa
Emil Zilliacus oli naimisissa vuodesta 1905 Ingrid Wegeliuksen kanssa. Heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär. Lapsista tunnetuimmat ovat kreikan kirjallisuuden professori Johan Henrik Zilliacus (1908–1992) sekä kirjailija ja toimittaja Benedict Zilliacus (1921–2013).
Teoksia muokkaa
Tutkielmia muokkaa
- Den nyare franska poesin och antiken. Kirjallisuushistorian väitöskirja. 1905
- Die Sage von Gyges und Kandaules bei einigen modernen Dichtern. Finska Vetenskaps-Societeten, Helsingfors 1909
- Giovanni Pascoli et l’antiquité 1909
- Grekisk lyrik. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1911, 2. utvidgade och omarbetade upplaga, Schildt, Helsingfors 1928
- Sophokles. Schildt, Helsingfors 1919 (suomennettu nimellä Sophokles, WSOY 1920)
- Pilgrimsförder i Hellas. Schildt, Helsingfors 19xx (suomennettu nimellä Toivioretkiä Hellaassa, WSOY 1950)
- Eldprov. Schildt, Helsingfors 1927 (salanimellä Johan Alvik)
- Italienare. Schildt, Helsingfors 1930
- Lans och lyra: Litterära studier och kåserier. Schildt, Helsingfors 1933
- Karelare och annat folk, kertomuksia. Schildt, Helsingfors 1934
- Tempe och Thermopyle: Resebilder. Schildt, Helsingfors 1937
- Choros: Studier över grekisk körlyrik. Schildt 1939
- Eros och Eris: Studier i grekisk poesi. Schildt, Stockholm 1948
- Aischylos. Natur och kultur, Stockholm 1951
- Vid brasan med Horatius. Almqvist & Wiksell, Stockholm 1953
Runoutta muokkaa
- Offfereld. Schildt 1915
- Hellenika. Schildt 1917
- I grottan. Schildt 1920
- Soluret. Schildt 1926
- Templet: Kantat vid den av Åbo Akademis Humanistiska och Matematisk-naturvetenskapliga fakulteter den 24 september år 1927 anställda filosofiemagister- och filosofiedoktorspromotionen. Åbo Akademi 1927
- Valda dikter. Schildt 1928
- Templet. Schildt 1931
- Hellas och Hesperien: Ett dikturval. Bonnier, Stockholm 1935
- Minnesaltaret. Schildt 1936
- Ett knippe Gotlandsdikter, särtryck ur diktsamlingen Minnesaltaret. 1936
- Vandring. Schildt 1938
- Finlands festspel: Ett knippe tidsdikter. Schildt 1940
- Runebergsdagar: Dikt föredragen vid samfundet Sverige-Finlands Runebergs-afton i Konserthuset den 5 februari 1940. Hugo Geber, Uppsala 1940
- Silverhöst. Schildt 1943
- Xenion: Ett knippe fillfällighetsvers. Helsingfors 1953
- Brunnarna: Valda dikter 1915–1950. Schildt 1958
Palkintoja ja huomionosoituksia muokkaa
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1926, 1932
- SLS:n (Svenska Litteratursällskapet i Finland) Lybeckska priset 1927
- Ruotsin akatemian suuri kultamitali 1930[1]
- Svenska litteratursällskapetin palkinto 1937, 1943
- Waldemar von Frenckellin säätiön runoilijapalkinto 1946
- SLS:n Forskning och vitterhet -mitali 1961
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d ”Zilliacus, Emil”, Otavan Suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev–öljytalous), s. 8129–8130. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 849–850. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Riikonen, H. K.: ”Zilliacus, Emil (1878–1961)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 818–819. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
- Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Emil Zilliacus (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa P–Ö (Arkistoitu – Internet Archive)
- Zilliacus, Emil hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)