Elsa Arokallio
Elsa Arokallio (18. elokuuta 1892 Kurkijoki – 3. lokakuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1][2]
| Elsa Arokallio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1892 Kurkijoki |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1982 (90 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | Arkkitehti |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Teknillinen korkeakoulu |
| Merkittävät työt | Tieteiden talo, Simpeleen kirkko ja Porin Suomalainen yhteislyseo |
Arokallio syntyi Kurkijoella, joka sijaitsee Neuvostoliitolle luovutetussa Laatokan Karjalassa. Hänen isänsä Gustaf Arokallio toimi siellä kirkkoherrana. Hänen äitinsä oli Elisabeth Arokallio (o.s. Parviainen).[1][3]
Gustaf Arokallio oli kiinnostunut myös yhteiskunnallisista asioista. Ilmeisesti tätä kautta hän tunsi politiikassa aktiivisen koulunjohtajan Lucina Hagmanin ja päätti laittaa tyttärensä Hagmanin johtamaan Helsingin Uuteen yhteiskouluun. Arokallio kirjoitti sieltä ylioppilaaksi vuonna 1910.[1][3]
Arokallio valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1919, ja hänen diplomityönsä hyväksyttiin kiitettävällä arvosanalla.[1][3]
Ensimmäiset naispuoliset arkkitehdit olivat valmistuneet jo 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, mutta vasta Arokallion sukupolvi muodosti kiinteän ryhmän. Hänen opiskelukavereidensa joukossa olivat muun muassa Elsi Borg ja Martta Martikainen-Ypyä. Arokallio työskenteli myöhemmin aktiivisesti yhdessä sekä Borgin että Martikainen-Ypyän kanssa.[2][3]
Arokallio testamenttasi Helsingin taidemuseolle taidekokoelmansa, johon kuuluivat teokset muun muassa Alvar Cawénilta ja Marcus Collinilta. Kokoelma sisälsi monien hänen arkkitehtiystäviensä töitä ja myös hänen omia rakennusluonnoksiaan.[1]
Ura muokkaa
Elsa Arokallio aloitti uransa arkkitehti Schalinin toimistossa. Tässä työssä hän erikoistui vanhojen kartanoiden ja puutarhojen mittauksiin. Yhdessä muiden naispuolisten arkkitehtien kanssa hän mittasi muun muassa Bomban talon Raja-Karjalassa. He olivat saaneet matkaa varten Kordelinin säätiöltä apurahan.[1][3]
Arokallio perusti arkkitehtitoimiston yhdessä miehensä Erkki Väänäsen (1894–1924) kanssa. Väänänen kuitenkin kuoli neljän avioliittovuoden jälkeen, minkä jälkeen Arokallio hoiti toimistoa yksin. Yksi hänen päätöistään näiltä ajoilta on nykyinen Tieteiden talo Helsingin Kruununhaassa, jonka hän suunnitteli Lisa Hagmanin perustaman yksityiskoulun käyttöön. Sen juhla- ja voimistelusali valmistui vuonna 1922 ja päärakennus vuonna 1925. Nykyisin talo on muun muassa Tieteellisten seurain valtuuskunnan käytössä.[1][2][3][4]
Oman arkkitehtitoimistoa varmemman toimeentulon Arokalliolle tarjosi puolustusministeriö, jonka arkkitehtina hän toimi 1920-luvun alusta 1930-luvun puoliväliin. Hän piirsi tässä tehtävässä muun muassa Kauhavan silloisen Lentosotakoulun kasarmirakennukset ja Linna-rakennuksen vuonna 1933 ja esikuntarakennuksen rannikkotykistölle Lahdenpohjaan vuonna 1933.[3]
1930-luvulla hän suunnitteli yhdessä Elsi Borgin kanssa Simpeleen kirkon, joka valmistui Etelä-Karjalan Rautjärvelle vuonna 1933. Arokallio oli kirkkoherran ja Borg rovastin tytär, ja kummatkin olivat kiinnostuneita pyhien rakennusten arkkitehtuurista. He olivat ensimmäisiä naisia maailmassa, jotka suunnittelivat kirkkorakennuksia.[2][3][5]
Samoihin aikoihin kun Arokallio työskenteli Simpeleen kirkon parissa, hän suunnitteli Porin Suomalaisen yhteislyseon rakennuksen. Koulu valmistui vuonna 1934, mutta sitä on myöhemmin laajennettu.[3][6]
Vuonna 1940 Arokallio siirtyi Viipurin kaupungin rakennustoimistoon, jossa hän teki yhteistyötä Martta Martikainen-Ypyän kanssa. 1940-luvun lopulla hän työskenteli muun muassa Tukholmassa ja Japanissa mutta teki töitä myös esimerkiksi Lahdessa arkkitehti Könösen kanssa. Tältä ajalta ovat Lahden omakotityyppitalot (1950) ja Johanna-koti Lahdessa (1953).[1][3]
Ennen kun Arokallio jäi eläkkeelle vuonna 1959, hän työskenteli viimeiseksi Rakennushallituksessa vuosina 1953–1959. Silloin häntä työllistivät muun muassa Kokkolaan, Pietarsaareen, Tampereelle ja Varkauteen rakennettujen koulujen suunnittelutyö.[3]
Arokallio kiinnitti aina huomiota myös huonekaluihin ja sisustukseen. Hän suunnitteli muun muassa Tieteiden talon alkuperäisen sisustuksen, joka ei kuitenkaan ole säilynyt. Hänen merkittävimpiä töitään huonekalu- ja sisustussuunnittelijana oli Eduskuntatalon naisten huoneiden ja Tokion Suomen lähetystön sisustustyöt, jotka hän teki yhdessä tekstiilitaiteilija Maija Kansasen kanssa.[3][4][7]
-
Tieteiden talo Kirkkokadun puolelta kuvattuna vuonna 1926 -
Tieteiden talo sisäpihan puolelta kuvattuna vuonna 1926 -
Simpeleen kirkko vuonna 1933
.jpg)
.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Elsa Arokallion kokoelma HAM. Arkistoitu 20.9.2022. Viitattu 20.9.2022.
- ↑ a b c d Elsa Arokallio · Finnish Architecture Navigator finnisharchitecture.fi. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Hannu Heikkilä: Lisan koulusta Tieteiden taloksi. Tieteessä tapahtuu, 1.10.1997, 15. vsk, nro 7. ISSN 1239-6540. Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ a b 1920-luvun klassistisen arkkitehtuurin helmi – Peruskorjattu Tieteiden talo avataan uudelleen www.tieteessatapahtuu.fi. Arkistoitu 20.9.2022. Viitattu 20.9.2022.
- ↑ Arkkitehti Elsi Borg Jyväskylän seurakunta. Viitattu 20.9.2022.
- ↑ RKY ι Kohdetiedot www.rky.fi. Viitattu 20.9.2022.
- ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 20.9.2022.
Kirjallisuutta muokkaa
- Karhu, Saila: Naisarkkitehti laitosrakennusten suunnittelijana: Elsa Arokallion toteutuneet Iaitosrakennukset. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto 2002.