Elohopea-asetaatti
Elohopea-asetaatti ((C2H3O2)2Hg) on elohopea- ja asetaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden elohopeayhdisteiden valmistamiseen ja katalyyttinä orgaanisen kemian reaktioissa.
| Elohopea-asetaatti | |
|---|---|
-acetate-from-xtal-1973-2D.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (C2H3O2)2Hg |
| Moolimassa | 318,678 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 178 °C[1] |
| Tiheys | 3,27 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 400 g/l (20 °C)[2] |
Ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa elohopea-asetaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja liukenee myös eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin. Monien muiden elohopeayhdisteiden tavoin myös elohopea-asetaatti on hyvin myrkyllistä.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Elohopea-asetaattia voidaan valmistaa liuottamalla elohopeaoksidia tai elohopeajodidia kuumaan etikkahappoliuokseen. Etikkahappoa käytetään hieman ylimäärin ehkäisemään muodostuvan suolan hydrolyysiä. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on hapettaa elohopeaa peretikkahapolla ja liuottaa muodostunut tuote etikkahappoon.[1][3][4]
- HgO + 2 CH3COOH → (CH3COO)2Hg + H2O
Elohopea-asetaattia voidaan käyttää muiden elohopeayhdisteiden valmistamiseen. Erityisesti sitä käytetään orgaanisten elohopeayhdisteiden kuten fenyylielohopea-asetaatin ja merbromiinin synteesiin. Yhdistettä voidaan käyttää myös katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä esimerkiksi polymerointireaktioissa ja analyyttisessä kemiassa reagenssina.[1][3][4][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wühl-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 4.7.2015
- ↑ a b Elohopea-asetaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 4.7.2015
- ↑ a b c Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 4.7.2015
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 637. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2015). (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 388. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.7.2015). (englanniksi)