Elohopea(II)kloridi
Elohopea(II)kloridi eli elohopeadikloridi tai sublimaatti on elohopean ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään pääasiassa muiden elohopeayhdisteiden valmistukseen.
| Elohopea(II)kloridi | |
|---|---|
chloride.png) |
|
_chloride.jpg) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | HgCl2 |
| Moolimassa | 271,49 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 276 °C[1] |
| Kiehumispiste | 302–305 °C (sublimoituu)[1] |
| Tiheys | 5,44 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen |
6,9 g/100ml (20 °C) 48 g/100 ml (100 °C)[1] |
|
|
|
Ominaisuudet muokkaa
Elohopea(II)kloridi on molekyyliyhdiste, joka esiintyy huoneenlämpötilassa valkoisina kiteinä. Yhdiste esiintyy kaikissa olomuodoissaan lineaarisena HgCl2-molekyylinä ja yksittäisten molekyylien välillä ei ole merkittäviä vuorovaikutuksia. Elohopea(II)kloridi sublimoituu hieman yli 300 °C lämpötilassa. Yhdiste liukenee kohtalaisen hyvin veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa. Kloridiliuoksiin se liukenee muodostaen kompleksi-ioneja kuten trikloromerkuraatti(II)- ([HgCl3]-) ja tetrakloromerkuraatti-ioneja ([HgCl4]2-). Elohopea(II)kloridi dissosioituu vain hyvin vähän vedessä, minkä vuoksi sen vesiliuokset eivät johda hyvin sähköä. Aine liukenee veden lisäksi myös metanoliin, etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, etyyliasetaattiin ja pyridiiniin.[1][2][3][4]
Valmistus muokkaa
Elohopea(II)kloridia voidaan valmistaa metallisen elohopean ja kloorin välisellä reaktiolla yli 300 °C lämpötilassa, jolloin tuote sublimoituu ja voidaan kerätä talteen jäähdytettyihin säiliöihin. Reaktiossa käytetään klooriylimäärää, jolloin estetään elohopea(I)kloridin muodostuminen.[1][2][3]
- Hg + Cl2 → HgCl2
Teollisuudessa yhdistettä valmistetaan myös toisella menetelmällä. Siinä kuumennetaan elohopea(II)sulfaatin ja natriumkloridin seosta, jolloin yhdisteet reagoivat. Tuote puhdistetaan kuumentamalla ja elohopea(II)kloridi sublimoituu.[1][2][3][4]
- HgSO4 + 2 NaCl → HgCl2 + Na2SO4
Yhdistettä muodostuu myös liuottamalla elohopea(II)oksidia suolahappoon ja jäähdyttämällä liuosta, jolloin tuote kiteytyy.[1][3]
- HgO + 2 HCl → HgCl2 + H2O
Käyttö muokkaa
Elohopea(II)kloridia käytetään muiden elohopeayhdisteiden, kuten elohopea(I)kloridin elohopeaoksidin ja orgaanisten elohopeayhdisteiden valmistukseen. Aikaisemmin sitä on käytetty puun suojaamisessa lahoamista vastaan ja fungisidina, mutta yhdisteen myrkyllisyyden vuoksi tätä käyttöä on vähennetty. Sitä käytetään myös katalyyttinä valmistettaessa vinyylikloridia eteenistä ja suolahaposta ja paristoissa depolarisoivana aineena. Aikaisemmin sitä on käytetty myös lääketieteessä antiseptisenä yhdisteenä.[1][2][3]
Myrkyllisyys muokkaa
Elohopea(II)kloridi on muiden elohopeayhdisteiden tavoin erittäin myrkyllistä ja sen kohtalainen vesiliukoisuus lisää myrkyllisyyttä. Yhdiste on syövyttävää ja aiheuttaa vaurioita ruuansulatuskanavassa, sydämessä ja verisuonissa, munuaisissa ja keskushermostossa. Kuolettavan annoksen määrä vaihtelee 29–150 mg/kg välillä.[3][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 246. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.4.2012
- ↑ a b c d e f Matthias Simon, Peter Jönk, Gabriele Wülf-Couturier & Stefan Halbach: Mercury, Mercury Alloys, and Mercury Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006 Teoksen verkkoversio Viitattu 25.4.2012
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1310. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.2.2012). (englanniksi)
- ↑ Elohopea(II)kloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 25.4.2012
Aiheesta muualla muokkaa
- Elohopea(II)kloridin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.