Eileen Chang
Eileen Chang (perint. 張愛玲, yksink. 张爱玲; pinyin: Zhāng Àilíng; Wade–Giles: Chang1 Ai4-ling2; s. 30. syyskuuta 1920, k. 8. syyskuuta 1995) oli
| Eileen Chang | |
|---|---|
| 張愛玲/张爱玲 | |
 Chang vuonna 1954 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. syyskuuta 1920 Shanghai, Kiinan tasavalta |
| Kuollut | 8. syyskuuta 1995 Los Angeles, Yhdysvallat |
| Ammatti | kirjailija, käsikirjoittaja, esseisti |
| Kirjailija | |
| Salanimi | 梁京 [1] |
| Tuotannon kieli | kiina, englanti |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
kiinalainen kirjailija. Chang kirjoitti uransa aikana yli 60 romaania, lyhyttä tarinaa ja käsikirjoitusta[2], joita on kutsuttu muun muassa psykologisesti tarkkanäköisiksi ihmissuhdekuvauksiksi.
1950-luvulla kulttuurivallankumouksen alla Kiinan kommunistinen puolue nimesi Changin petturiksi. Chang muutti Yhdysvaltoihin, jossa eli ja työskenteli loppuelämänsä.
Changin elinaikana häntä luettiin erityisesti Taiwanissa ja Hongkongissa. Myöhemmin Changin kirjat tulivat saataville myös manner-Kiinassa, ja tätä nykyä hän on yksi modernin kiinalaisen kirjallisuuden arvostetuimmista hahmoista.
Elämä muokkaa
Kiinassa ja Hongkongissa muokkaa
Chang syntyi Shanghaissa vuonna 1920 ja sai länsimaisen koulutuksen St. Mary's Hall -koulussa. Changin perheen tausta oli aristokraattinen; hän oli vaikutusvaltaisen Qing-dynastian virkailija Li Hongzhangin tyttärentytär.[2]
Kun Chang oli 10-vuotias, tämän vanhemmat erosivat Changin isän oopiumriippuvuuden ja prostituoitujen käytön vuoksi. Chang sai 18-vuotiaana punataudin, jonka johdosta tämän isä lukitsi Changin huoneeseensa kuukausiksi.[2]
Vuonna 1939 Chang aloitti englanninkielisen kirjallisuuden opinnot Hongkongin yliopistossa Brittiläisessä Hongkongissa. Changin Hongkongin-vuodet osoittautuivat tämän uran tuottavimmaksi aikakaudeksi, jonka aikana hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa, kuten Love in a Fallen City -novellin.[2] Japanilaisten pommitukset Hongkongissa keskeyttivät Changin yliopisto-opinnot ja pakottivat hänet palaamaan Shanghaihin, jossa hän vakiinnutti asemansa kirjailijana.[3]
Changin ensimmäinen aviomies oli kirjailija Hu Lan-cheng. Hun uskottomuus johti parin avioeroon vuonna 1947.[2]
Vuonna 1955 Kiinan kulttuurivallankumouksen alla Kiinan kommunistinen puolue nimesi Changin petturiksi. Chang päätti paeta Yhdysvaltoihin.[2]
Yhdysvalloissa muokkaa
Yhdysvalloissa asuessaan Chang kirjoitti Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tilauksesta kaksi englanninkielistä, kommunismin vastaiseksi propagandaksi tarkoitettua teosta.[4] Chang ei kuitenkaan Yhdysvalloissa onnistunut saavuttamaan lukijoita samaan tapaan kuin Kiinassa ja Hongkongissa.[2]
Yhdysvalloissa Chang tapasi toisen aviomiehensä, amerikkalaisen käsikirjoittajan Ferdinand Reyherin. Reyherin kuoltua vuonna 1967 Chang vetäytyi julkisuudesta ja jatkoi kirjoittamista. Hän kuoli yksin Los Angelesin-asunnossaan vuonna 1995.[2]
Tyyli ja vastaanotto muokkaa
Changin kirjallinen tyyli oli realistinen ja modernistinen.[5] Changia on kuvailtu erityisen teräväksi ja herkäksi ihmissuhteiden ja ihmiskohtaloiden kuvaajaksi.[6] Monissa Changin tarinoissa nuoret naiset kärsivät rikkinäisistä perheistä, onnettomasta rakkaudesta ja laajemmin ympäröivästä feodaalisesta yhteiskunnasta.[2]
Chang käsitteli myös yksilöiden sisäistä myllerrystä sota-aikana, muttei keskittynyt tuotannossaan aikakauden politiikkaan tai sotiin.[7] Vuoden 1945 esseekokoelmassaan Written on Water Chang kirjoitti lähestymistavastaan: "Haluan vain kirjoittaa vain joistakiin pienistä asioista, joita tapahtuu miesten ja naisten välillä. Kirjoissani ei ole sotaa eikä vallankumousta."[2] Changin teoksissa ja niiden määrätietoisessa epäpoliittisuudessa on nähty myös feminististä eetosta.[3][6]
Elinaikanaan Changia luettiin laajalti kiinankielisten lukijoiden parissa etenkin Taiwanissa ja Hongkongissa. Changin romaanit olivat kiellettyjä manner-Kiinassa vuosikymmenien ajan 1980-luvulle asti.[8][7] Nykyään Changin teokset ovat vapaasti saatavilla, ja tämän töihin perustuvia elokuva- ja tv-sovituksia julkaistaan tasaiseen tahtiin.[6] 2000-luvulla Changin suosio on noussut jyrkästi erityisesti kiinalaisten naisten keskuudessa.[7][6]
Changia on tituleerattu modernin Kiinan luetuimmaksi ja ihailluimaksi naiskirjailijaksi.[5]
Tuotanto muokkaa
Valikoituja Changin teoksia[9] ja niiden englanninkieliset käännökset:
- 傾城之戀 (1943); eng. Love in a Fallen City (2006)[10]
- 半生緣 (1950); eng. Half a Lifelong Romance (2015).[11]
- 小團圓 (2009); eng. Little Reunions (2018)[12]
- 红玫瑰与白玫瑰 (1944); eng. Red Rose, White Rose (2011)[13]
Changin teoksista on tehty lisäksi useita elokuvasovituksia, esimerkiksi Ang Leen ohjaama Lust, Caution (2007) ja Ann Huin ohjaama Love After Love (2020).[2]
Huomionosoitukset muokkaa
Hongkongissa Repulse Bayssä on Changin muistoa kunnioittava penkki.[14]
Shanghaissa Eileen Changin vanhassa kotitalossa Jing'anin kaupunginosassa toimii Chang-teemainen kahvila.[15]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://en.chinaculture.org/library/2008-01/09/content_72379.htm. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e f g h i j k Zabrina Lo: The woman behind the words: Eileen Chang Tatler Asia. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Meng Jin: The Juicy Secrets of Everyday Life The Atlantic. 30.6.2023. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Eileen Chang New York Review of Books. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ a b Qu, Lina: Writing, Rewriting, and Miswriting: Eileen Chang’s Late Style Against the Grain CLCWeb: Comparative Literature and Culture. 2019. Viitattu 15. huhtikuuta 2024.
- ↑ a b c d Shepherd, Christian; Li, Lyric & Movius, Lisa: Love, ambition, no politics: Chinese women flock to read Eileen Chang The Washington Post. 3. toukokuuta 2023. Viitattu 15. huhtikuuta 2024.
- ↑ a b c Maya Chung: A Manual for Surviving History The Atlantic. 30.6.2023. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Eileen Chang, 74, Chinese Writer Revered Outside the Mainland NY Times. Viitattu 20.4.2019.
- ↑ 张爱玲 百度. Viitattu 16.4.2024. (kiinaksi)
- ↑ Love in a Fallen City New York Review Books. 10.10.2006. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Sala, Ilara Maria: Eileen Chang’s ‘Half a Lifelong Romance’ Gets an English-Language Translation Wall Street Journal. 22.1.2015. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Little Reunions New York Review Books. 16.1.2018. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Red Rose, White Rose overdrive.com. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Southern District Literary Trail gohk.gov.hk. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Cafés helping preserve Shanghai's historical landmarks news.cgtn.com. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)