Egyptian National Railways
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Egyptin rautatiet. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: miksi englanniksi? السكك الحديدية المصرية -> suom. ’Egyptin rautatiet’ |
Egyptian National Railway (arab.: السكك الحديدية المصرية, Al-Sikak al-Ḥadīdiyyah al-Miṣriyyah) (ENR) on Egyptin kansallinen rautatieyhtiö, joka toimii Egyptin rautatieviranomaisen (Egyptian Railway Authority, ERA) valvonnassa.
Historiaa muokkaa
Jo vuonna 1833 pašša Muhammad Ali neuvotteli Thomas Gallwayn kanssa Suezin ja Kairon välisen rautatien rakentamisesta helpottamaan matkantekoa Euroopan ja Intian välillä. Muhammad Ali jatkoi kiskojen ostamista, kun projektista luovuttiin Ranskan painostuksen vuoksi, sillä Ranska oli halukas rakentamaan radan sijasta kanavan. Suezin kanava valmistui 1869. Muhammad Alin kuoleman jälkeen Abbas I sopi Robert Stephensonin kanssa Aleksandrian ja Kairon yhdistämisestä kiskoilla. Ensimmäinen osa tätä rautatietä avattiin 1854 Aleksandrian ja Kafer Eassan välillä, ja koko rata saatiin valmiiksi kahta vuotta myöhemmin. Rata oli ensimmäinen rautatie Afrikassa ja Lähi-idässä.
Imbaban silta rakennettiin 1891, jotta junat voisivat ylittää Niilin lähellä Kairoa, mikä oli ratkaiseva askel yhdistettäessä Ala-Egypti Ylä-Egyptiin. Nykyinen Imbaban silta rakennettiin 1924 ja se on ainoa Niilin ylittävä rautatiesilta Kairossa. El Ferdanin rautatiesilta, joka uudistettiin 2001, on maailman suurin kääntösilta. Silta ylittää Suezin kanavan.
Palestiinan rautatie yhdistää El Kantaran Turkkiin. Se rakennettiin kahdessa vaiheessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Rautatie avattiin 1916 ja se yhdisti Palestiinan rajalla olevan Rafan osaksi kamppailua ottomaanien valtakuntaa vastaan. Rata kulki Välimeren rannikkoa pitkin yhdistyen Turkin rautateihin 1940 ja siitä tuli elintärkeä osa Egyptin huoltoketjua.
Projektit muokkaa
Pitkän ajanjakson projekteja ovat Egyptin rautateiden yhdistäminen Libyaan ja Palestiinan rautatien uudelleen avaaminen.
Rautateiden toiminta muokkaa
Vuonna 2005 ENR liikennöi 5 063 kilometriä rataa, jossa on standardiraideleveys 1 435 mm. Suurin osa rataverkosta sijaitsee Niilin suistossa ja raiteet yhdistävät Kairon muihin paikkakuntiin. Lisäksi Välimeren rannikkoa pitkin kulkee länteenpäin rata, joka voisi yhdistyä Libyan rautateihin kuten se teki toisen maailmansodan aikana. Kairosta kulkee päärata etelään Niilin länsirannalla Aswaniin Ylä-Egyptiin. Naapurimaa Israel käyttää samaa standardiraideleveyttä, mutta maan rautateitä ei ole yhdistetty Egyptin rautateihin.
Etelässä olevan Sudanin rautatiet käyttävät kapearaiteista raideleveyttä ja ovat saavutettavissa käyttämällä junalauttaa Aswanin padon jälkeen. Rautatiet ovat kriittinen osa Egyptin liikenneverkkoa, mutta ne ovat rajoitetusti käytettävissä kuljetuksiin.
Valtaosa vetureista on dieselkäyttöisiä. Rautateistä 63 kilometriä on sähköistetty, nimittäin lähiliikennelinjat Kairo–Helwan ja Kairo–Heliopolis. ENR ostaa veturit ja kiskot ulkomailta, mutta matkustajavaunut rakentaa ja kunnostaa egyptiläinen yhtiö Société Générale Egyptienne de Matériel de Chemins de Fer (SEMAF).
ENR:n kuljettaman rahdin määrä on noin 12 miljoonaa tonnia vuodessa.
Matkustajajunat muokkaa
ENR on matkustajaliikenteen selkäranka Egyptissä, sillä yhtiön kuljetussuorite on 1 300 miljoonaa matkustajakilometriä vuosittain. Ilmastoiduissa matkustajajunissa on tavallisesti ensimmäisen ja toisen luokan vaunuja, kun taas ilmastoimattomissa junissa on toisen ja kolmannen luokan vaunuja. Suurin osa rataverkosta sijaitsee Niilin suiston tiheimmin asutuilla alueilla keskuksinaan Kairo ja Aleksandria. Lippujen hinnat lähiliikennejunissa ja kolmannen luokan matkustajajunissa on pidetty alhaisina sosiaalisista syistä.
Makuuvaunujunat muokkaa
Aleksandria–Kairo–Luxor–Aswan-radalla kulkee päivittäin molempiin suuntiin ilmastoitu makuuvaunuja sisältävä juna. Tämä palvelu on erityisen houkutteleva matkailijoille, jotka voivat viettää yön junassa matkallaan Kairosta Luxoriin. Korkeatasoinen pikajuna kulkee myös Kairosta Marsa Matruhiin, joka sijaitsee Libyan rajan lähellä.
Linja-autot ja laivat muokkaa
ENR kuljettaa matkustajia moneen paikkaan linja-autoilla. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa Abu Simbel, jonne on linja-auto/laiva yhteys, Šarm al-Šaikh, Siwa ja Hurghada.
Rautatiemuseo muokkaa
Egyptin rautatiemuseo on perustettu 1933. Museo säilöö ja kuvaa ENR:n historiaa ja kehitystä. Se sijaitsee lähellä Kairon Ramses-asemaa.
Onnettomuuksia muokkaa
- 20. helmikuuta 2002 Al Ayattin junaonnettomuus: täyteen ahdettu juna syttyi tuleen, 373 kuollutta.
- 21. elokuuta 2006 Qalyoubin onnettomuus: kaksi junaa törmäsi toisiinsa 20 kilometriä Kairosta pohjoiseen, 57 kuollutta ja 128 loukkaantunutta.
- 4. syyskuuta 2006: matkustajajuna ja tavarajuna törmäsivät Kairon pohjoispuolella, 5 kuollutta ja 30 loukkaantunutta.
Viime aikojen onnettomuuksia edeltää pitkä sarja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia:
- 1992 törmäys Al-Badrashinissa, 43 kuollutta
- 1993 törmäys, 40 kuollutta
- 1994 törmäys, yli 40 kuollutta
- 1995 kolme suurta onnettomuutta: törmäys linja-autoon, 11 kuollutta; Qiwisnan onnettomuus, 49 kuollutta; Beni Sweifin onnettomuus, 75 kuollutta
- 1997 kaksi suurta onnettomuutta, toisessa 14 kuollutta, toisessa 7 kuollutta
- 1998 onnettomuus Kafr Al-Dawarissa, kymmeniä kuolleita
- 1999 onnettomuus, 10 kuollutta
- 2000 onnettomuus, 9 kuollutta
Ongelmat muokkaa
Vuonna 2002 tapahtunut Al Ayattin junaonnettomuus osoitti huomattavimmat puutteet laitteissa ja niiden huollossa. Onnettomuuden seurauksena Egyptin rautatieviranomainen ERA pani alulle ohjelman, jotta laitteita uusittaisiin ja samalla parannettaisiin turvallisuutta. Samalla kun joitakin palveluja on yksityistetty, esimerkiksi ruokatarjoilu ja makuuvaunut, ENR on miettinyt yksityistämisen seuraavia askelia lisätäkseen tehokkuutta ja parantaakseen palvelua. Sen lisäksi ENR:llä on tuottamattomia kiinteistöjä, joita yhtiö suunnittelee käyttävänsä hyödyllisemmällä tavalla.
Vuonna 2006 Qalyoubin junaonnettomuuden jälkeen ENR:n johtoa arvosteltiin riittämättömistä määrärahoista ja korruptiosta. ERA:n johtaja Hanafy Abdel-Qawi erotettiin onnettomuutta seuraavana päivänä. Onnettomuuksien seurauksena vuonna 2007 pantiin alulle investointiohjelma, jolla uudistetaan rataverkkoa ja parannetaan turvallisuusstandardeja.
Tärkeimmät asemat muokkaa
Tärkeimmät ratayhteydet alkavat Kairon Ramses-asemalta ja Aleksandrian Misr-asemalta.
