Egon Petri
Egon Petri (23. maaliskuuta 1881 Hannover, Saksa – 27. toukokuuta 1962 Berkeley, Yhdysvallat) oli alankomaalaista syntyperää oleva saksalainen pianisti ja opettaja, joka oli elämänsä loppuvuosikymmenet Yhdysvaltain kansalainen. Hän aloitti viuluopinnot viisivuotiaana. Häntä opetti aluksi oma isä, joka silloin oli Leipzigin Gewandhaus-orkesterin konserttimestari. Perhe muutti 1889 Berliiniin, jossa Petri opiskeli pianonsoittoa opettajanaan Teresa Carreno. Sen ohella hän harjoitteli urkujen ja käyrätorven soittoa sekä teini-iässä säveltämistä ja musiikinteoriaa Hermann Kretschmarin ja Felix Draeseken johdolla. Pianosta tuli Petrin pääinstrumentti Weimarissa Ferruccio Busonin mestariluokalla vuodesta 1901 lähtien. Busonin vaikutus Petrin pianonsoittoon oli merkittävä ja Petri korjaili Busonin oopperoiden ja pianokappaleiden käsikirjoituksia. He toimittivat yhdessä myös Johann Sebastian Bachin kosketinsoitinteoksia.[1]
Petrin ensiesiintyminen Alankomaissa oli 1902, mutta pianistinuraa hän ei siellä kyennyt luomaan. Vuonna 1905 hänestä tuli Royal Manchester College of Musicin professori vuoteen 1911 saakka, jolloin hän palasi Berliiniin Busonin apulaiseksi. Vuodet 1921–1925 hän opetti Berliinin musiikkikorkeakoulussa ja hän konsertoi ahkerasti tehden muun muassa 1923 Venäjän-kiertueen. Vuonna 1925 Petri muutti Puolan Zakopaneen, josta teki konserttimatkoja toiseen maailmansotaan saakka. Ensikonsertti Yhdysvalloissa oli 1932 ja tähän maahan hän lopulta asettuikin. Opetustyötä hän jatkoi 1940–1946 toimien Cornellin yliopiston vierailevana professorina. Sairastuttuaan hän muutti länsirannikolle Kaliforniaan, jossa opetti Mills Collegessa 1947–1957 ja San Franciscon konservatoriossa.[1] Egon Petri esiintyi useita kertoja myös Suomessa.[2]
Oppilaita muokkaa
- Franz Josef Hirt
- Grant Johannesen
- Gunnar Johansen
- Ernst Lévy
- John Ogdon
- Carl Szreter
- Vittya Vronsky
- Earl Wild
- Jan Hoffman
Lähteet muokkaa
- ↑ a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
- ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja, Otava 1976–1979, ISBN 951-1-02380-2.