Wikipedia

Egadisaaret

Italialle kuuluva saariryhmä

Egadisaaret eli Egadiset saaret[1] (sisiliaksi Ìsule Ègadi, ital. Isole Egadi, lat. Aegates Insulae) on Italialle kuuluva saariryhmä Sisilian länsipuolella Välimerellä. Se koostuu pienistä saarista, joiden yhteispinta-ala 37,45 km². Egadisaaret kuuluvat hallinnollisesti Trapanin maakuntaan.

Egadisaaret

Maantiede
Sijainti 37°58′N, 12°12′E
Merialue Välimeri
Saaria yht. 9
Suurin saari Favignana
Muita saaria Marettimo, Levanzo
Pinta-ala 37,45 km²
Valtio
Valtio Italia
Maakunta Trapani
Alue Sisilia
Kunta Favignana
Väestö
Väkiluku 4 300
Tärkein kieli italia

Saaret Favignana, Marettimo, Levanzo, Formica ja Maraone ovat keskellä Egadin meriluonnonsuojelualuetta, jonka pinta-ala on noin 54 000 hehtaaria.[2] Levanzolta on löydetty esihistoriallisia luolamaalauksia.

Saarelaisten pääelinkeino on kalastus, mitä on heikentänyt ylikalastus.

Egadisaarten luona käyty meritaistelu 241 eaa. ratkaisi ensimmäisen puunilaissodan[3]. Saarista tuli osa Italiaa vasta vuonna 1937, jota ennen saaret olivat yksityisomistuksessa[4][5].

Geologia muokkaa

 
Horisontissa Egadisaaret, joista etumaisina Levanzo ja Favignana ja takana Marettimo.

Egadisaaret sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä Sisiliasta länteen. Kaikki saaret ovat vuoristoisia. Korkein kohta on Marettimon saarella sijaitseva Monte Falcone (686 m). Holoseenikauden alkuvaiheeseen asti Välimeren ollessa matalampi Egadisaaret kuuluivat Sisilian saareen[6]. Merenalaiset korkeuserot jakavat Marettimon maajalustan erilleen Levanzon ja Favignanan muodostamasta jalustasta.[7]

Historia muokkaa

Varhaisimmat merkit ihmisten saapumisesta saarille on ajoitettu myöhäispaleoliittiselle kaudelle, jolloin manneryhteys oli vielä olemassa.[8] Egadisaaret ovat olleet monien kansojen vallan alla. Foinikialaisten kauppareitti kulki saariston ohitse, minkä takia osa heistä jäi saarille asumaan. Ensimmäisen puunilaissodan seurauksena Karthago menetti saaret roomalaisille 241 eaa., ja saman sodan aikana suuri joukko saarten foinikialaisista sai surmansa. Roomalainen kulttuuri vei hitaasti sijaa foinikialaisilta, mutta asuinluolista on löydetty puunilaista kirjoitusta joka on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle.[9] Länsi-Rooman tuhouduttua saariryhmä kuului gooteille, vandaaleille ja saraseeneille, kunnes normannit valloittivat Sisilian 1061–1091[10]. Espanja pääsi saarilla valtaan pitkäksi ajaksi, kunnes velkaantumisensa takia Filip IV 1637 myi saaret. Espanjan vallan aikana tonnikalanpyynti alueella kasvoi mittavaksi.[11][12] Florion suku osti saaret Pallavicinon suvulta vuonna 1874, ja hallinnoi niitä vuoteen 1937.[5]

Eläimistö muokkaa

Egadisaarten mukaan on nimetty sylkikuoriaislaji Malthinus egadiensis, joka löydettiin Marettimolta[13]. Tavallisia lintulajeja ovat muuttohaukka, tuulihaukka ja vuorikotka.[14]

Lähteet muokkaa

  • Facaros, Dana - Pauls, Michael: Italian islands. Lontoo: Cadogan Books, 1989. ISBN 0946313822.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Egadiset saaret - Eksonyymit Eksonyymit – Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.4.2019.
  2. ↑ Kalastus Euroopassa Euroopan komission asiakirjat. elokuu 2003. Viitattu 21.11.2010.
  3. ↑ ”A-El”, Otavan iso Fokus, s. 579. Otava, 1972.
  4. ↑ Vesna Maric: Sicily, s. 113. Lonely Planet, 2008. Google-kirjat (viitattu 17.3.2012). (englanniksi)
  5. ↑ a b The story of Florio and the tuna industry - Favignana Favignana. 6.10.2017. Viitattu 6.3.2018. (italiaksi)
  6. ↑ Patton, Mark: Islands in Time : Island Sociogeography and Mediterranean Prehistory, s. 38. Lontoo: Routledge, 1996. ISBN 9780415126595.
  7. ↑ Carlo Lo Re, Giorgio Manno, Giuseppe Ciraolo, Giovanni Besio: Wave Energy Assessment around the Aegadian Islands (Sicily). Energies, 2019/1, nro 3, s. 333. doi:10.3390/en12030333. Artikkelin verkkoversio. en
  8. ↑ Marcello A. Mannino, Giulio Catalano, Sahra Talamo, Giovanni Mannino, Rosaria Di Salvo, Vittoria Schimmenti: Origin and Diet of the Prehistoric Hunter-Gatherers on the Mediterranean Island of Favignana (Ègadi Islands, Sicily). PLOS ONE, 28.11.2012, nro 11, s. e49802. PubMed:23209602. doi:10.1371/journal.pone.0049802. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  9. ↑ Facaros, s. 232-233.
  10. ↑ http://encyclopedia.sicilian.net/ (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 11.5.2012.
  11. ↑ Dana Facaros, Michael Pauls: Sicily. New Holland Publishers, 2008. ISBN 9781860113970. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.3.2018). en
  12. ↑ Longo, Stefano B., et al. The Tragedy of the Commodity : Oceans, Fisheries, and Aquaculture, Rutgers University Press, 2015. [Google Books https://books.google.fi/books/about/The_Tragedy_of_the_Commodity.html?id=uCrGoQEACAAJ&redir_esc=y]. s. 70-74.
  13. ↑ Vladimír Švihla: New species of the subfamily Malthininae (Coleoptera: Cantharidae) from the western Palaearctic Region 30.6.2009. ACTA ENTOMOLOGICA MUSEI NATIONALIS PRAGAE. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  14. ↑ http://www.italian-islands.com/html/marettimo.html (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 11.5.2012.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Egadisaaret.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Egadisaaret&oldid=22051185”