Eduard Brendler
Frans Fredric Eduard Brendler (4. marraskuuta 1800 Dresden – 16. elokuuta 1831 Tukholma) oli ruotsalainen säveltäjä. Hänen teoksiinsa kuului muun muassa pianokappaleita ja lauluja ennen läpimurtoa oratoriolla Spastaras död (1830). Vuonna 1831 Brendler ryhtyi säveltämään oopperaa Ryno, mutta hänen kuolemansa 30-vuotiaana keskeytti työn, jonka sitten saattoi loppuun Prinssi Oskar. Brendler valittiin kuolinvuonnaan Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi.[1]
Elämä muokkaa
Brendler oli hovikappelissa soittaneen huilisti Johann Franz Brendlerin ja Henriette Stölzelin poika. Perhe asettui vuonna 1802 Tukholmaan, jossa isä saavutti muusikkona huomattavan maineen. Isä kuitenkin kuoli vuonna 1807, minkä seurauksena perhe vajosi köyhyyteen. Menetyksen kokeneen perheen hyväksi järjestettiin kuitenkin kolmen konsertin sarja, jossa poika itse esiintyi huilistina; hän oli oppinut taidon isältään. Ei ole tiedossa, että hän olisi saanut teoreettista opetusta. Sen sijaan Brendler opiskeli kaupan alaa ja lähti töitä varten Gotlantiin äidin kuoltua vuonna 1817.[1]
Visbyssä Brendler osallistui myös paikalliseen musiikkielämään. Hän tutustui Jacob Niclas Ahlströmiin ja ryhtyi pitämään tämän kanssa konsertteja, joissa he esiintyivät nelikätisesti pianolla, välillä myös huilun ja pianon kokoonpanolla. Brendleriä arvioitiin ylistävään sävyyn Gotlands läns tidningar -lehdessä.[1]
Vuonna 1823 Brendler palasi Tukholmaan soittamaan Harmoniska sällskapetin huilistina. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin seuran kunniajäseneksi. Näiden konserttien yhteydessä Brendler pääsi tutustumaan kruununprinssi Oskariin ja muihin kuninkaallisiin. Prinssistä tuli Brendlerin läheinen ystävä, ja todennäköisesti tämän yhteyden ansiosta hän sai suuren määrän omia oppilaita. Heidän joukossaan olivat Emilie Holmberg, sisarukset Maria & Klara Benedicks sekä Maria Charlotta Lindeberg.[1]
Brendler teki yhteistyötä myös Ulrik Koskullin Sällskapet för sångövningarin kanssa. Vuonna 1830 hänet äänestettiin Par Bricoleen, jonka kuoronjohtajaksi hän pääsi.[1]
Sävellykset muokkaa
Kaikki Brendlerin sävellykset ovat peräisin hänen neljän viimeisen elinvuotensa ajalta. Niistä varhaisin on puhallinkokoonpanolle sävelletty serenadi, jonka nuotteihin on merkitty ajankohdaksi elokuu 1827. Vuodelta 1828 ovat peräisin Erik Stagneliuksen runoihin sävelletyt laulut "Serenade", "Flickan och jägaren" ja "Necken". Brendlerin tunnetuin Stagneliuksen sanoihin sävelletty laulu on pianosäesteinen "Amanda", joka julkaistiin ja esitettiin orkesteriversiona toukokuussa 1831. Kolmen kirjan verran Brendlerin pianokappaleita julkaistiin nimellä Flores.[1]
Huhtikuussa 1830 esitettiin Bengt Lidnerin sanoihin sävelletty Spastaras död -oratorio, joka osoittautui suureksi menestykseksi. Tammikuussa 1831 esitettiin toinen oratorio, Edmund och Clara (sanat: Olof Ulrik Torsslow), joka ei saanut yhtä innostunutta vastaanottoa.[1]
Kruununprinssi Oskarin sihteeri Bernhard von Beskow aloitti oopperan libreton kirjoittamisen Brendleriä varten 24. toukokuuta 1830 ja sai työn valmiiksi 4. kesäkuuta. Brendler sai käsiinsä libreton heinäkuussa 1830, ja esitystä suunniteltiin syksylle 1831. 30. huhtikuuta esitettiin osia Brendlerin tekeillä olleesta oopperasta; ensimmäinen näytös oli suurilta osin valmis, ja myös toisesta ja kolmannesta näytöksestä oli osia valmiina. Tämä huhtikuinen konsertti oli huomattava menestys, mutta Brendler ei päässyt kuulemaan oopperaansa valmiina. Heimdall-lehden mukaan hän kuoli odottamattomasti kärsittyään jostain sairaudesta neljän päivän ajan.[1]
Brendleriltä kesken jäänyttä työtä jatkoivat prinssi Oskar, Adolf Fredrik Lindblad ja Johan Fredrik Berwald. Valmiiksi saatetun oopperan kantaesitys järjestettiin 16. toukokuuta 1834, ja teos esitettiin seuraavien neljän vuoden aikana kaikkiaan kaksikymmentä kertaa, mikä oli huomattava määrä uudelle ruotsalaiselle oopperalle.[1]
Brendlerin musiikilliseen tyyliin vaikuttivat Louis Spohr ja Carl Maria von Weber. Wilhelm Bauck luonnehti Brendleriä "yhdessä Johan Wikmansonin kanssa maamme suurimmaksi musiikin neroksi".[1]