Dyveke Sigbritsdatter

Dyveke Sigbritsdatter (myös Ottikesdatter; n. 149121. syyskuuta 1517 Kööpenhamina, Tanska)[1][2] oli Tanskan kuninkaan Kristian II:n hollantilaissyntyinen rakastajatar. Dyveken murhaksi väitetty äkillinen kuolema lietsoi kuningas Kristiania siirtymään mielivaltaisempaan hallintoon.

Kristian II ja Dyveke, Vilhelm Rosenstandin historiamaalaus (1885).

Elämä muokkaa

Dyveken äiti oli hollantilaissyntyinen Sigbrit Willoms, joka omisti 1500-luvun alussa majatalon Bergenissä Norjassa.[3][2] Isästä tiedetään vain etunimi Ottike.[1] Nimi Dyveke tarkoittaa hollanniksi ”pikku kyyhkyä”. Silloinen Tanskan kruununprinssi ja Norjan käskynhaltija Kristian iski silmänsä nuoreen Dyvekeen tavatessaan tämän tanssiaisissa Bergenin raatihuoneella Norjan-matkallaan vuonna 1507 (toisten lähteiden mukaan 1509). Äiti ja tytär muuttivat Kristianin luo Osloon, jossa Dyvekestä tuli Kristianin rakastajatar ja Sigbritistä tämän luotettu neuvonantaja. He siirtyivät Kööpenhaminaan Kristianin tultua Tanskan kuninkaaksi vuonna 1513. Dyveke asui aluksi pääkaupungin ulkopuolella kuninkaallisella Hvidøren tilalla, mutta muutti vuonna 1516 Kööpenhaminan keskustassa Amagertorv-torin laidalla sijainneeseen taloon.[3][2]

Kuningas Kristian jatkoi Dyveken pitämistä rakastajattarenaan sen jälkeenkin kun oli solminut vuonna 1515 avioliiton Elisabet Itävaltalaisen kanssa. Tämä herätti pahennusta tanskalaisten keskuudessa ja sai raivoihinsa myös kuningatar Elisabetin isoisän, keisari Maksimilianin, sekä Elisabetin veljen, tulevan keisari Kaarle V:n. Dyveke kuoli äkisti vuonna 1517, huhujen mukaan syötyään myrkytettyjä kirsikoita.[2][3] Nykyhistorioitsijoiden arvion mukaan todellinen kuolinsyy saattoi olla myös umpilisäkkeen tulehdus.[2] Kuningas Kristian epäili murhaajaksi linnanpäällikköään Torben Oxea, ja järjesti tämän tuomituksi kuolemaan ja mestatuksi. Tätä on pidetty ensimmäisenä niistä Kristian II:n toimista, jotka myöhemmin toivat hänelle liikanimen ”Kristian Tyranni”, ja se käänsi aateliston häntä vastaan. On myös väitetty, että Kristian muuttui päätöksenteossaan ankarammaksi, kun Dyveken pehmentävä vaikutus oli poissa.[3] Sigbritin vaikutusvalta sen sijaan kasvoi Dyveken kuoltua ja hän pysyi kuninkaan tärkeimpänä neuvonantajana, kunnes Kristian syöstiin vallasta vuonna 1523.[2]

Dyveke haudattiin Helsingørin karmeliittaluostarin kirkkoon.[4]

Fiktiossa muokkaa

Dyveke on ollut aiheena useissa näytelmissä, joita ovat muun muassa Ole Johan Samsøen Dyveke (1796) ja Adolf Paulin Kuningas Kristian II (1898).[3] Viimeksi mainittu tunnetaan Jean Sibeliuksen siihen säveltämästä musiikista, joka sisältää muun muassa Dyveken tanssin.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Ole Jørgen Benedictow: Dyveke Ottikesdatter (norjaksi) Norsk biografisk leksikon. Viitattu 27.5.2019.
  2. a b c d e f Willums, Sigbrit (fl. 1507–1523) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 27.5.2019.
  3. a b c d e Nordisk familjebok (1907), s. 1190 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.5.2019.
  4. Dansk biografisk Lexikon (1887–1905), s. 387–388 (tanskaksi) Runeberg.org. Viitattu 27.5.2019.
  5. Muita orkesteriteoksia Sibelius.fi. Viitattu 27.5.2019.