Dux
Dux (latinaa, ’johtaja’; monikossa duces) oli roomalaisten nimitys henkilölle, joka oli kaikkien oman alueensa varuskuntien virallinen komentaja, toisin sanottuna varuskuntien (tai maakunnassa olevien legioonien) komentajien esimies. Dux-sanan merkitys oli lähinnä sotilaallinen, joskin provinssin kuvernööri oli maakunnassa oleilevien legaattien esimies ja näin ollen paikallisten legioonien ylin sotapäällikkö.
Dux tarkoitti alkujaan upseeria, joka palveli väliaikaisesti korkeammassa asemassa kuin hänen todellinen arvonsa salli. Dux saattoi komentaa väliaikaista joukkoa, joka oli siirtymässä paikasta toiseen, tai väliaikaisesti kokonaista yksikköä. 200-luvulla duxista tuli tavallinen upseeri.[1]
Duxit olivat suoraan magister militumien alaisia, vaikka heillä oli myös oikeus ottaa yhteyttä suoraan keisariin. Duxien tehtäviin kuului myös linnoitusten rakentaminen, sotilaiden värvääminen ja muonituksen järjestäminen.[1]
Valentinianus I:n hallituskauteen asti duxit kuuluivat yleensä ritarisäätyyn, mutta tämän jälkeen keisari korotti heidät yleensä senaattorisäätyyn.[1]
Sana on periytynyt myöhemmin useisiin kieliin aatelisarvoksi, joka on yleensä suomennettu herttuaksi. Italian kielen aiemmin johtajaa tarkoittanut, mutta nykyisin lähes yksinomaan Benito Mussoliniin viittaava sana duce on samaa juurta.
Lähteet muokkaa
- Dixon, Karen R.; Southern, Pat: The Late Roman Army. Routledge, 1996. ISBN 978-0-7134-7047-5. (englanniksi)