Wikipedia

Drive (elokuva)

vuoden 2011 elokuva

Drive on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen jännityselokuva, jonka on ohjannut Nicolas Winding Refn ja käsikirjoittanut Hossein Amini. Elokuvan nimetöntä päähenkilöä esittää Ryan Gosling. Muita päärooleja elokuvassa esittävät Carey Mulligan, Bryan Cranston, Christina Hendricks, Ron Perlman, Oscar Isaac ja Albert Brooks. Se perustuu James Sallisin romaaniin Kylmä kyyti.

Drive
Ohjaaja Nicolas Winding Refn
Käsikirjoittaja Hossein Amini
Perustuu James Sallisin romaaniin Kylmä kyyti
Tuottaja
Säveltäjä Cliff Martinez
Kuvaaja Newton Thomas Sigel
Leikkaaja Matthew Newman
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
  • Bold Films
  • Odd Lot Entertainment
  • Marc Platt Productions
  • Seed Productions
Levittäjä FilmDistrict
Ensi-ilta
Kesto 102 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 000 000 dollaria
Tuotto 81 357 930 dollaria[1][2]
(75,2 miljoonaa euroa)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva kertoo stuntmiehestä, joka toimii öisin pakoauton kuljettajana ryöstöissä. Se julkaistiin Yhdysvalloissa 16. syyskuuta 2011 ja Suomessa 7. lokakuuta 2011. Ennen teatterijulkaisuja elokuva näytettiin monilla elokuvafestivaaleilla. Vuoden 2011 Cannesin elokuvajuhlilla sitä kehuttiin ja katsojat osoittivat suosiota seisaaltaan lopputekstien aikana. Winding Refn voitti juhlilla parhaan ohjaajan palkinnon. Myös monet kriitikot kehuivat elokuvaa ja varsinkin Goslingin ja Brooksin näyttelysuoritusta.

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kuski (Ryan Gosling) tekee päivisin stuntteja ja toimii öisin pakoauton kuljettajana erilaisissa rikoksissa. Shannon (Bryan Cranston) on hänen managerinsa, joka hankkii hänelle töitä sekä elokuva-alalla että ryöstöissä. Shannonin suunnitelmana on saada kuski ajamaan kilpaa ammatikseen, ja lainaa varakkaalta Bernie Roselta (Albert Brooks) rahaa autoon. Kuski näyttää taitojaan ajoradalla ja Bernie houkuttelee myös Ninon (Ron Perlman) mukaan. Kuskin yksinäinen elämä muuttuu, kun hän tapaa naapurissa asuvan Irenen (Carey Mulligan) ja tämän nuoren pojan Benicion (Kaden Leos). Hän alkaa viettää aikaa heidän kanssaan, mutta kaikki muuttuu, kun Irenen aviomies Standard (Oscar Isaac) pääsee vankilasta. Standard on velkaa albanialaiselle gangsterille Cookille (James Biberi) ja tämä uhkaa vahingoittaa Ireneä ja Beniciota, ellei hän ryöstä panttilainaamoa.

Kuski lupaa ajaa keikan pakoautoa. Cookin apuri Blanche (Christina Hendricks) tulee mukaan ryöstöön, mutta keikka epäonnistuu, kun Standard ammutaan. Kuski lähtee Blanchen ja rahojen kanssa karkuun, kun toinen auto jahtaa heitä. Kuski saa karistettua auton kannoiltaan ja piiloutuu motelliin. Hän huomaa rahasumman olevan paljon enemmän, kuin oli oletettu, ja onkii Blanchelta totuuden. Blanche kertoo, että takaa-ajava auto kuului Cookille ja että heidän aikeenaan oli vedättää kuskia ja Standardia sekä ottaa rahat itselleen. Kaksi aseistautunutta Cookin miestä tulevat motellille ja ampuvat Blanchen, mutta kuski ehtii tappaa heidät ennen kuin he tappavat hänet.

Kuski menee Cookin strippiklubille ja saa selville, että Nino on ollut koko jutun takana. Nino selittää Bernielle, että rahat kuuluvat mafialle, ja Bernie tappaa Cookin peläten paljastumistaan. Hän käskee Ninoa hoitelemaan kuskin ja menee itse Shannonin luo. Kuski lupaa antaa rahat Ninolle, jos Irene ja Benicio pysyvät vahingoittumattomina. Nino kuitenkin lähettää aseistautuneen miehen heidän asunnolleen, mutta kuski huomaa tämän ja tappaa miehen. Toisaalla Shannon yrittää lähteä kaupungista, kun Bernie käy hänen luonaan. Bernie sivaltaa hänen valtimonsa auki partaveitsellä ja jättää hänet kuolemaan.

Kuski jahtaa Ninoa takaa-ajossa ja saa hänet kiinni. Kun Nino on haavoittunut, kuski hukuttaa hänet mereen. Bernie soittaa kuskille ja sopii tapaamisen ravintolaan. Ravintolassa Bernie lupaa kuskille Irenen ja Benicion olevan turvassa, muttei mene takuuseen kuskin turvallisuudesta. He menevät hakemaan rahoja kuskin auton takakontista, kun Bernie puukottaa häntä vatsaan. Kuski kuitenkin onnistuu puukottamaan puolestaan tätä, ja tappamaan hänet. Hän jättää Bernien ruumiin ja rahasäkin parkkipaikalle ja ajaa Los Angelesin yöhön.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa muokkaa

 Ryan Gosling  … kuski  
 Carey Mulligan  … Irene  
 Bryan Cranston  … Shannon  
 Albert Brooks  … Bernie Rose  
 Oscar Isaac  … Standard Gabriel  
 Christina Hendricks  … Blanche  
 Ron Perlman  … Nino  
 Kaden Leos  … Benicio  
 Jeff Wolfe  … Tan Suit  
 James Biberi  … Cook  
 Russ Tamblyn  … Doc  

Tuotanto muokkaa

 
Nicolas Winding Refn ohjasi Driven.

Kehitys muokkaa

James Sallisin romaani Kylmä kyyti julkaistiin vuonna 2005.[3] Tuottaja Marc Platt hankki oikeudet tehdä siitä elokuva, kun hän luki kirjasta tehdyn arvostelun. Kirjan päähenkilö kiehtoi Plattia, sillä hän muistutti hahmoja, joita Platt oli itse ihannoinut lapsena.[4] Hossein Amini palkattiin muuntamaan kirja elokuvaksi. Hänen mielestään oli harvinaista saada sentapainen kirja studiolta, sillä se oli lyhyt ja runomainen. Kirjasta oli myös vaikea tehdä elokuva, sillä se ei noudata lineaarista kerrontaa, vaan se hyppii ajassa ja sisältää paljon takaumia.[5]

Elokuva julkistettiin vuoden 2008 alussa, kun sen ohjaajaksi oli valittu Neil Marshall ja pääosanäyttelijäksi Hugh Jackman. Myös Universal Studios lähti mukaan projektiin.[6][7] Helmikuussa 2010 ilmoitettiin, että Marshall ja Jackman olivat jättäytyneet pois elokuvasta, ja että Ryan Gosling oli valittu pääosaan. Gosling sai valita elokuvalle ohjaajan ja valitsi tanskalaisen Nicolas Winding Refnin, jonka töitä hän ihaili.[8] Refn ei ollut niinkään kiinnostunut tarinasta, vaan siitä, että päähenkilöllä oli kaksoiselämä.[9]

Näyttelijöiden valinta muokkaa

 
Ryan Gosling tuli mukaan, kun Hugh Jackman jättäytyi pois.
 
Kolminkertainen Emmy-voittaja Bryan Cranston oli yksi Refnin pakkohankinnoista.

Driven tuottaja Marc Platt otti yhteyttä Goslingiin sanoen, että hän on yksi niistä henkilöistä joiden kanssa Platt haluaisi työskennellä ennen poistumistaan elokuva-alalta. Goslingia kiehtoi elokuvan käsikirjoitus, sillä se sisälsi sekä hyvin vahvan hahmon että voimakkaan rakkaustarinan.[10] Hän oli aina halunnut tehdä toimintaelokuvan, mutta hänen mielestään liian monet painottavat stuntteja enemmän kuin itse hahmoja. Gosling sai myös valita elokuvan ohjaajan ja ajatteli heti Refniä.[11] Hän oli kuitenkin epävarma, sillä Refn ei ollut aikaisemmin tehnyt Driven kaltaista elokuvaa.[9] Goslingin ensitapaaminen Refnin kanssa meni hänen mielestään huonosti, eikä Refn vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta tekemään elokuvaa. Tapaamisen loputtua Refn pyysi Goslingilta kyydin, sillä hän ei omistanut ajokorttia. Matkan aikana radiossa soi REO Speedwagonin kappale "Can't Fight This Feeling" ja Refn sai ajatuksen, että elokuva kertoo miehestä, joka ajaa Los Angelesin katuja pitkin kuunnellen pop-musiikkia.[12]

Refn valitsi muut näyttelijät erikoisella tavalla, sillä hän ei pitänyt koe-esiintymisiä vaan hän kutsui näyttelijäehdokkaat kotiinsa.[13] Carey Mulligan valittiin näyttelemään Ireneä elokuussa 2010.[14] Hän oli kiinnostunut roolista, sillä hän piti Refnin tekemistä elokuvista Bronson ja Valhalla Rising. Rooli oli ensin tarkoitettu vanhemmalle latinolaisnaiselle, mutta Refn teki tarvittavat muutokset käsikirjoitukseen sovittaakseen Mulliganin rooliin.[15] Refn ei ollut nähnyt hänen elokuviaan, mutta tiesi heti löytäneen Irenensä hänet nähdessään. Refn ajatteli myös, että Mulliganin myötä rakkaustarina kuskin ja Irenen välillä vahvistui, sillä nyt molemmat hahmot olivat länsimaalaisia.[16]

 
Nähtyään kuvia Christina Hendricksistä (kuvassa) ja huomattuaan hänen olevan erittäin kaunis, Refnin vaimo suositteli häntä Blanchen rooliin.[13]

Breaking Bad -sarjan ihailijana Refn halusi Bryan Cranstonin näyttelemään Shannonia ennen ketään muuta. Refn antoi Cranstonin kehittää roolia parantaakseen mahdollisuuksiaan palkata hänet. Cranston oli otettu Refnin innostuksesta ja otti roolin vastaan.[13] Christina Hendricks näyttelee pientä, mutta tärkeää roolia elokuvassa. Refn ajatteli ensin pornonäyttelijöitä Blanchen rooliin, mutta ei löytänyt ketään joka olisi hyvä näyttelemään. Tavattuaan Hendricksin, Refn valitsi hänet rooliin vaimonsa suosituksesta.[13]

Albert Brooks esittää mafiapomoa nimeltä Bernie Rose. Brooks oli Goslingin mielestä sopimaton rooliin, koska se oli väkivaltainen, mutta Brooks otti roolin vastaan mielihyvin, sillä hän sai kokeilla erilaista näyttelytapaa.[17] Ron Perlman näyttelee pääroistoa Ninoa, joka sopi näyttelijän itsensä mielestä hänelle hyvin, sillä hänkin oli juutalainen, ja oli aina halunnut näytellä juutalaista, joka haluaa olla gangsteri. Oscar Isaac esittää latinolaista Standardia, joka on avioliitossa Irenen kanssa. Hän ei alun perin pitänyt hahmosta, vaan halusi muuttaa sen mieheksi, joka haluaa tehdä hyvää, mutta on tehnyt liian monta huonoa valintaa.[16]

Musiikki muokkaa

Driven musiikista vastasi Cliff Martinez, joka sävelsi elektro-pop -tyylistä instrumentaalista musiikkia elokuvaan. Refn halusi elektronista musiikkia, joka olisi toisinaan abstraktista, jotta katsoja näkisi tapahtumat kuskin näkökulmasta. Leikkaaja Matt Newman ehdotti elokuvan alkuun ranskalaisen Kavinskyn kappaletta "Nightcall".[7] Miksaaja Johnny Jewel antoi Refnille ohjeeksi, että joissain kohtauksissa ei tarvitsisi olla lainkaan bassoa, sillä sitä yleensä käytetään tunteellisissa tai synkissä kohtauksissa.[18]

Elokuvan soundtrack Drive (Original Motion Picture Soundtrack) julkaistiin 27. syyskuuta 2011 Yhdysvalloissa ja 17. lokakuuta 2011 Suomessa.[19][20] iTunesissa se myi hyvin ja nousi neljännelle sijalle myyntitilastoissa.[21] The Boston Heraldin kriitikko antoi sille arvosanan A ja totesi: "yleisö ei ainoastaan katso Drivea vaan myös kuuntelee sitä... Soundtrack on niin suuri osa elokuvaa, että kun katsot sen, et voi kuvitella sitä ilman musiikkia."[22]

Soundtrack muokkaa

Drive (Original Motion Picture Soundtrack)
Cliff Martinez
 
Soundtrack-albumin tiedot
 Julkaistu   2011-09-2727. syyskuuta 2011
  2011-10-1717. lokakuuta 2011
 Formaatti CD
 Tyylilaji elektroninen musiikki, pop
 Kesto 69.41
 Levy-yhtiö Lakeshore Records
Cliff Martinezin muut julkaisut
The Lincoln Lawyer
2011 		Drive (Original Motion Picture Soundtrack)
2011 		Contagion
2011

Kaikki sävellykset Cliff Martinez, ellei toisin mainita.

NroNimiSävelKesto
1.NightcallKavinsky4.19
2.Under Your SpellDesire3.52
3.A Real HeroCollege4.27
4.Oh My LoveRiz Ortolani2.50
5.Tick of the ClockChromatics4.48
6.Rubber Head3.08
7.I Drive2.03
8.He Had a Good Time1.37
9.They Broke His Pelvis1.58
10.Kick Your Teeth2.40
11.Where’s the Deluxe Version?5.32
12.See You in Four2.37
13.After the Chase5.25
14.Hammer4.44
15.Wrong Floor1.31
16.Skull Crushing5.57
17.My Name on a Car2.19
18.On the Beach5.57
19.Bride of Deluxe3.57

Julkaisu muokkaa

Elokuvan ensi-ilta oli Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2011. Sitä kehuttiin paljon ja yleisö nousi jopa seisomaan antaessaan aplodeja elokuvalle. Refn sai juhlilla parhaan ohjaajan palkinnon. Drive näytettiin myös Los Angelesin elokuvajuhlilla 20. kesäkuuta, Melbournen elokuvajuhlilla 7. elokuuta ja Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2011.

Yhdysvalloissa elokuva sai ensi-iltansa 16. syyskuuta 2011. Se tuotti avausviikonloppunaan yhteensä 11,3 miljoonaa dollaria ja oli kolmantena viikonlopputilastoissa Leijonakuninkaan 3D-version ja elokuvan Contagion jäljessä.[23] Elokuvan levittäjä FilmDistrict oli odottanut elokuvan tuottavan enemmän ja olevan ensimmäisenä tilastoissa. Yhteensä elokuva on tuottanut 35 miljoonaa dollaria (26,5 miljoonaa euroa) Yhdysvalloissa ja 70,6 miljoonaa dollaria (53,4 miljoonaa euroa) maailmanlaajuisesti. Suomessa elokuva julkaistiin 7. lokakuuta 2011 ja se tuotti 63 000 euroa avausviikonloppunaan.[24] Yhteensä se on tuottanut 312 000 euroa.[25]

Vastaanotto muokkaa

Vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic78/100
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Episodi     [26]
Iltalehti     [27]
Findance     [28]
Elitisti     [29]
V2.fi     [30]
Muropaketti     [31]
Roger Ebert    [32]

Internetsivusto Rotten Tomatoes kertoi, että 93 % kriitikoista oli antanut Drivelle positiivisen arvosanan 8,3/10 keskiarvolla. Keräys perustui 235 arviointiin. Metacritic laski 43 arvostelusta elokuvalle painotetun keskiarvon 78/100. Rolling Stone -lehti sanoi elokuvan jakavan mielipiteitä ja niin CinemaScore antoikin sille arvosanaksi C−. Internet Movie Databasen 112 000 käyttäjää ovat antaneet Drivelle 8,0/10 arvosanan, ja 28 IMDb:n henkilökuntaan kuuluvaa keskiarvolta 8,2.[33]

V2.fi antoi elokuvalle neljä tähteä ja sanoi sitä "loisteliaan tunteelliseksi".[30] Dome.fi antoi Drivelle myös neljä tähteä ja kutsui sitä "parhaaksi rikoselokuvaksi aikoihin".[34] Iltalehdeltä elokuva sai täydet viisi tähteä ja kehuja erityisesti Goslingin suorituksesta.[27] Findance antoi elokuvalle niin ikään viisi tähteä ja vertasi sen käsikirjoitusta Quentin Tarantinon elokuviin.[28]

Drive oli ehdolla parhaan äänileikkauksen Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 2012.[35]

Drive on saanut Suomessa 18 vuoden ikärajan sen sisältämän raa'an ja selväpiirteisen väkivallan takia.[36][37][38]

Palkinnot ja ehdokkuudet muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Driven saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Drive (2011) Box Office Mojo. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Drive (2011) The Numbers. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Martelle, Scott: James Sallis' noir outlook in 'The Killer is Dying' and 'Drive' 7.8.2011. Los Angeles Times. (englanniksi)
  4. ↑ "Drive Press Kit: The Inspiration". FilmDistrict. 2011. Viitattu 29.12.2011 (englanniksi)
  5. ↑ "Drive Press Kit: The Adaptation". FilmDistrict. 2011. Viitattu 29.12.2011 (englanniksi)
  6. ↑ Stephenson, Hunter: Neil Marshall to Direct Hugh Jackman in Drive 20.3.2008. /Film. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  7. ↑ a b Lim, Dennis: Cannes Q. and A.: Driving in a Noir L.A. 22.5.2011. The New York Times. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Rappe, Elisabeth: Ryan Gosling Will 'Drive' Instead Of Hugh Jackman 12.2.2010. Moviefone. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b "Drive Press Kit: Nicolas Winding Refn Joins Next". FilmDistrict. 2011. Viitattu 29.12.2011 (englanniksi)
  10. ↑ "Drive Press Kit: Ryan Gosling Climbs Aboard". FilmDistrict. 2011. Viitattu 30.12.2011 (englanniksi)
  11. ↑ Jagernauth, Kevin: Exclusive: Ryan Gosling Says He’d Love To Do A Sequel To Nicolas Winding Refn’s ‘Drive’ 8.12.2011. indieWire. Arkistoitu 13.7.2011. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Ryan Gosling Conanissa 19.9.2011. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Tobias, Scott: Interview: Nicholas Winding Refn 15.9.2011. The AV Club. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Rosenberg, Adam: Carey Mulligan, 'Breaking Bad' Star Bryan Cranston Lining Up To Join Ryan Gosling In 'Drive' 23.8.2010. MTV. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Grosz, Christy: Carey Mulligan ready to walk the red carpet again 18.11.2010. Los Angeles Times. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  16. ↑ a b "Drive Press Kit: The A-List Cast". FilmDistrict. 2011. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Pearlman, Cindy: Albert Brooks changes gears to play mob boss in ‘Drive’ 14.9.2011. Chicago Sun-Times. Viitattu 30.12.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Gilchrist, Todd: Johnny Jewel on Developing the Unique Soundtrack For 'Drive' Box Office Magazine. 18.9.2011. Arkistoitu 26.3.2012. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Ford, Rebecca: 'Drive' Soundtrack To Be Released 6.9.2011. The Hollywood Reporter. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Drive Soundtrack - Various Artists - Musiikki CDON.com. Viitattu 1.1.2012. (suomeksi)
  21. ↑ Powers, Lindsay: 'Drive' Soundtrack Climbs iTunes Charts on Strong Viral Reviews 19.9.2011. The Hollywood Reporter. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Verniere, James: ‘Drive’ soundtrack is worth hot pursuit The Boston Herald. Viitattu 1.1.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Weekend Box Office Results for September 16-18, 2011 Box Office Mojo. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Finland Box Office, October 7-9, 2011 Box Office Mojo. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Drive (2011) - International Box Office Results Box Office Mojo. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Svensk, Jani: Drive – elokuvan arvostelu Episodi. 6.10.2011. Viitattu 12.5.2020.
  27. ↑ a b Riskala, Tuomas: Drive *****: Ajaa ja kuolla Los Angelesissa Iltalehti. 6.10.2011. Viitattu 29.12.2011. (suomeksi)
  28. ↑ a b Riihimäki, Olli: Drive -arvostelu Findance.com. 11.10.2011. Viitattu 29.12.2011. (suomeksi)
  29. ↑ Rautsi, Ilja: Drive (2011) :: elitisti.net Elitisti. 26.9.2011. Viitattu 12.5.2020.
  30. ↑ a b Peltonen, Jari Tapani: Drive - Arvostelu V2.fi. 7.10.2011. Viitattu 29.12.2011. (suomeksi)
  31. ↑ Junni, Tatu: Arvostelu: Drive on täydellisyyttä lähentelevä rikoselokuva Muropaketti. 7.10.2011. Viitattu 12.5.2020.
  32. ↑ Ebert, Roger: Drive movie review & film summary (2011) RogerEbert.com. 14.9.2011. Viitattu 12.5.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Drive (2011) - User ratings IMDb. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Junni, Tatu: Arvostelu: Drive on täydellisyyttä lähentelevä rikoselokuva Dome.fi. 7.10.2011. Viitattu 29.12.2011. (suomeksi)
  35. ↑ Nominees 2012 - The Oscars The Academy Awards. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  36. ↑ Drive, vuoden paras (rikos)elokuva, osa 1: väkivalta valkokankaalla ja suggestion voima Suomen Kuvalehti. 24.10.2011. Viitattu 30.1.2020.
  37. ↑ Drive Keskisuomalainen. 7.10.2011. Viitattu 30.1.2020.
  38. ↑ Drive (2011) Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti. 5.1.2018. Arkistoitu 30.1.2020. Viitattu 30.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Drive_(elokuva)&oldid=22154391”