Dorotea Brandenburgilainen
Dorothea, Ruotsin kuningatar Dorotea Brandenburgilainen (n. 1430 – 10. marraskuuta 1495) oli kahteen otteeseen Pohjolan unionivaltion kuningatar. Hän oli Tanskan kuningatar vuosina 1445–1448 ja 1449–1481, Norjan kuningatar vuosina 1445–1448 ja 1450–1481 sekä Ruotsin kuningatar vuosina 1445–1448 ja 1457–1464.
| Dorotea Brandenburgilainen | |
|---|---|
_1440s.jpg) | |
| Tanskan kuningatar | |
| Virkakausi |
26. syyskuuta 1445 – 5. tammikuuta 1448 28. lokakuuta 1449 – 21. toukokuuta 1481 |
| Kruunajaiset |
28. lokakuuta 1449 Vor Frue Kirke, Kööpenhamina |
| Norjan kuningatar | |
| Virkakausi |
26. syyskuuta 1445 – 5. tammikuuta 1448 13. toukokuuta 1450 – 21. toukokuuta 1481 |
| Kruunajaiset |
2. elokuuta 1450 Nidarosin tuomiokirkko, Trondheim |
| Ruotsin kuningatar | |
| Virkakausi |
26. syyskuuta 1445 – 5. tammikuuta 1448 23. kesäkuuta 1457 – 23. kesäkuuta 1464 |
| Kruunajaiset |
29. kesäkuuta 1457 Uppsalan tuomiokirkko, Uppsala |
| Syntynyt |
n. 1430/1431 Brandenburg |
| Kuollut |
10. marraskuuta 1495 Kalundborg, Tanska |
| Hautapaikka | Roskilden tuomiokirkko |
Elämäkerta muokkaa
Dorotea Brandenburgilainen oli Hohenzollern-Nürnbergin rajakreivi Johann Brandenburgilaisen (1406–1464) ja Barbara Saksilaisen (n. 1405–1465) tytär. Hänen syntymänsä aikaan Hohenzollern-suku oli juuri aloittanut valtakautensa Brandenburgissa. Dorotean isä oli suvun ensimmäisen vaaliruhtinaan Fredrik I:n vanhin poika, mutta vaaliruhtinaaksi nousivat kuitenkin vuorollaan hänen kaksi nuorempaa veljeään. Tätä taustaa vasten voi selittyä Dorotean maine. Kuningatar Dorotea Brandenburgilaiseen on suhtauduttu hyvin kielteisesti, koska hänen on katsottu ajaneen ensisijaisesti omia etujaan valtakausiensa aikana.[1]
Unionikuningatar – Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningatar 1445–1448 muokkaa
15-vuotias Dorotea avioitui unionikuningas Kristoffer Baijerilaisen (1416–1448) kanssa 10. syyskuuta 1445. Yli viikon kestäneet juhlallisuudet olivat suurimpia keskiaikaisia tapahtumia Pohjolassa ja ne huipentuivat 14. syyskuuta Dorotean kruunaamiseen unionin kuningattareksi Kööpenhaminan Vor Frue Kirke -kirkossa.lähde?
Vastavihitty kuningatar sai huomenlahjaksi laajoja alueita kaikista Pohjolan valtioista. Tanskasta hän sai Roskilden, Ringstedin sekä Haraldsborgin ja Skioldenæsin linnat. Norjasta hän sai Jämtlandin ja Ruotsista Örebron linnan sekä Närken ja Värmlannin maakunnat. Seuraavana vuonna hän sai vielä Noraskogin vuorikunnan. Kristoffer varmisti Dorotealle suuren leskeneläkkeen. Mikäli Dorotea haluaisi muuttaa Pohjolasta Kristofferin kuoltua, hän voisi lunastaa 45 000 Reinin guldenia, joista kukin Pohjoismaa maksaisi kolmanneksen.[2]
Kristoffer Baijerilainen kuoli pian, vain kolmen vuoden avioliiton jälkeen. Dorotea oli 18-vuotias ja lapseton. Pohjoismaisilla valtaneuvostoilla oli käsissään kahtalainen ongelma: Miten kustantaa kallis leskeneläke, ja mistä löytää seuraava hallitsija? Kristoffer Baijerilaisella ei ollut myöskään yhtään lähisukulaista Kalmarin unionin kuninkuuden perijäksi.[3] Valtatyhjiössä Dorotea onnistui säilyttämään omaisuutensa ja kuningattaren asemansa Tanskassa, mutta Ruotsissa ja pian myös Norjassa valtaan noussut Kaarle Knuutinpoika Bonde alkoi vallata hänen alueitaan.
Tanskan kuningatar 1449–1481 ja Norjan kuningatar 1450–1481 muokkaa
Tanskassa etsittiin naimatonta kruununperijää, sillä jos Dorotea vihittäisiin, hänen leskeneläkettään ei tarvitsisi maksaa. Sillä aikaa Dorotea toimi väliaikaisena hallitsijana.[4] Uudeksi kuninkaaksi ja Dorotean puolisoksi valittiin Oldenburgin kreivi Kristian I (1426–1481). Heidät vihittiin 26. lokakuuta 1449 ja kruunattiin kaksi päivää myöhemmin. Dorotea toimi aktiivisesti miehensä rinnalla hänen pyrkiessään voittamaan takaisin Ruotsin ja Norjan kuninkuuden. Norjassa päästiin juhlimaan heidän kruunajaisiaan jo 1450, mutta Ruotsi piti vielä kiinni omasta hallitsijastaan.
Ruotsin kuningatar 1457-1464 muokkaa
Riita unionin kuninkuudesta johti vuonna 1451 Tanskan ja Ruotsin väliseen sotaan. Tuhoisa sota nosti myös ruotsalaiset vastustamaan Kaarle-kuningasta, joka joutui lopulta pakenemaan Danzigiin, ja Kristian kutsuttiin Ruotsin kuninkaaksi. Kuninkaanvaali pidettiin vuonna 1457 ensin Turussa ja myöhemmin Tukholmassa. Kristian valittiin Ruotsin kuninkaaksi 28. kesäkuuta 1457 Uppsalan lähellä Moran kivillä. Kuningasparin poika Hannu tunnustettiin vuonna 1458 kruununperijäksi Ruotsissakin, kuten oli tunnustettu jo 1455 Tanskassa ja Norjassa.
Vuonna 1463 Kristian riitaantui hänet valtaan nostaneen arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstiernan kanssa veroista ja joutui pakenemaan Ruotsista. Dorotea menetti hallinnan läänityksiinsä Ruotsissa, ja suuren osan elämästään hän tavoitteli niitä takaisin. Hän yritti useita kertoja vaatia niitä takaisin myös Ruotsin ja Tanskan välisissä rauhanneuvotteluissa kesäkuussa 1464.
Ruotsi pyrki eroon Kalmarin unionista Sten Sturen johdolla. Kristian hävisi Sten Sturelle Brunkebergin taistelussa vuonna 1471 ja menetti pysyvästi mahdollisuutensa Ruotsin kruunuun. Dorotea oli jo vuonna 1455 hakenut paavin tukea Ruotsin läänitystensä palauttamiseksi. Hän matkusti Roomaan pyhiinvaellusmatkalle 1474–1475 ja onnistui saamaan paavi Sixtus IV antamaan bullan Sten Sture vanhemmalle. Samalla matkalla hän myös sai paavin lupauksen Kööpenhaminan yliopiston perustamiseksi.
Schleswig-Holsteinin valtionhoitaja 1481-1494 muokkaa
Dorotea jäi toisen kerran leskeksi 21. toukokuuta 1481. Hänestä oli tullut panttausten kautta Schleswig-Holsteinin valtionhoitaja, ja hän teki nuoremmasta pojastaan Fredrikistä Schleswig-Holsteinin herttuan. Hänen vanhempi poikansa Hannu nousi 1483 Tanskan ja Norjan kuninkaaksi, ja hänet kruunattiin myös Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1497.
Vuonna 1488 Dorotea matkusti jälleen Roomaan paavi Innocentius VIII:n luokse. Vatikaanissa asioimisen lisäksi hän vieraili siskonsa Mantovan rajakreivittären Barbaran luona.[5][4] Yhteydenotosta paaviin oli vähällä seurata, että Dorotea olisi onnistunt saamaan Sten Sturen ja hänen mukanaan koko Ruotsin julistetuksi pannaan ja interdiktiin. Hän ei kuitenkaan saanut omistuksiaan takaisin, vaikka hän vaati niitä kaksikymmentä vuotta paavin oikeusistuimessa.[1]
Dorotea eli viimeiset vuotensa Kalundborgin linnassa ja kuoli 25. marraskuuta 1495. Hänet on haudattu toisen miehensä viereen Roskilden katedraaliin.lähde?
Perhesuhteet muokkaa
Vanhemmat olivat Hohenzollern-Nürnbergin rajakreivi Johann Brandenburgilainen (1406–1464) ja Barbara Saksilainen (n. 1405–1465), Saksin vaaliruhtinaan Rudolf III:n ja Barbara Legnica Piastin tytär. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1445–1448 oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristoffer Baijerilainen (1416–1448), jonka vanhemmat olivat Pfalz-Neumarktin herttua Johann ja Pommern-Stolpin herttuan Vartislav VII:n tytär Katariina Pommerilainen. Toinen puoliso oli 1449–1481 Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kristian I Oldenburgilainen (1426–1481), jonka vanhemmat olivat Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivi Dietrich sekä Holsteinin kreivin ja Schleswigin herttuan Gerhard VI:n tytär Heilwig. Hänen sai toisesta liitosta lapset Hans (1455–1513), Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Hannu I; Margrethe (1456–1487), Tanskan prinsessa, Skotlannin kuningatar Margaret Tanskalainen, puoliso Skotlannin kuningas Jaakko III; Frederik (1471–1533), Tanskan ja Norjan kuningas Fredrik I. Hänen sisaruksensa olivat Mantovan markiisitar Barbara Brandenburgilainen (1422–1481) ja Pommerin herttuatar Elisabet Brandenburgilainen (1425–1465).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Dorotea Brandenburgilainen (1430 - 1495) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Harrison, Dick, 1966-: Karl Knutsson: en biografi. Historiska media, 2002. 747334853. ISBN 918944258X. Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
- ↑ Dorothea Av Brandenburg Store norske leksikon. Viitattu 26.2.2017. (norjaksi)
- ↑ a b Gottfrid Carlsson: Dorothea, Svenskt biografiskt lexikon, viitattu 5.12.2013
- ↑ Dorothea Dansk Kvindebiografisk Leksikon. 15.5.2003. Viitattu 26.2.2017. (tanskaksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Artikkeli: Dorothea Dansk biografisk Lexikon, IV. Bind. Clemens - Eynden). Viitattu 26.2.2017. (tanskaksi) (runeberg.org)
- Ellen Jorgensen, Johanne Skovgaard: Danske dronniger; fortaellinger og karakteristikker af Ellen Jorgensen og Johanne Skovgaard. Kobenhavn: H. Hagerup, 1910. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.2.2017).
- Åke Ohlmarks: Alla Sveriges drottningar. AWE/Gebers, 1973. ISBN 9120040105. (ruotsiksi)