Doripeneemi
| |
Doripeneemi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (4R,5S,6S)-6-[(1R)-1-hydroksietyyli]-4-metyyli-7-okso-3-[(3S,5S)-5-[(sulfamoyyliamino)metyyli]pyrrolidin-3-yyli]sulfanyyli-1-atsabisyklo[3.2.0]hept-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H24N4O6S2 |
| Moolimassa | 420,522 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 8 %[1] |
| Metabolia | renaalinen |
| Puoliintumisaika | noin 1 tunti[2] |
| Ekskreetio | virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi, intramuskulaarinen |
Doripeneemi (C15H24S2N4O6) on karbapeneemeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina esimerkiksi keuihkokuumeen ja sisäelinten tulehdusten hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö muokkaa
Doripeneemin antibioottiset ominaisuudet perustuvat, muiden karbapeneemien tavoin, bakteerien soluseinän muodostamisen estoon. Yhdiste inhiboi soluseinän synteesiin tarvittavia transpeptidaasientsyymejä. Dipolaarisen rakenteensa vuoksi se läpäisee hyvin bakteerien soluseinän ja solukalvon. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti. Se tehoaa useisiin grampositiivisiin kokkeihin ja basilleihin ja gramnegatiivisiin enterobakteereihin, kuten kolibakteeriin, sekä Pseudomonas-suvun bakteereihin. MRSA-kannat saattavat olla herkkiä sille annettuna yhdessä eräiden aminoglykosidiantibioottien kanssa. Doripeneemiä annostellaan ruiskeena suoneen tai lihakseen. Lääkeainetta voidaan käyttää sairaalakeuhkokuumeen, suolistotulehdusten, munuaistulehdusten ja virtsatulehdusten hoitamiseen. Doripeneemi hyväksyttiin markkinoille Japanissa vuonna 2005, Yhdysvalloissa 2007 ja Euroopaun unionin alueella vuonna 2008.[1][2][3][4][5] Euroopan markkinoilta se kuitenkin vedettiin pois vuonna 2014 huonohkon kaupallisen menestyksen vuoksi[1].
Haittavaikutukset muokkaa
Doripeneemi on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat pääkipu, huonovointisuus, ripuli ja yliherkkyysreaktiot kuten ihottuma.[1][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 723–739. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.1.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Susan J. Keam: Doripenem. Drugs, 2008, 68. vsk, nro 14, s. 2021–2057. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 232. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 24.1.2020). (englanniksi)
- ↑ Martti Vaara: Kehitteillä olevat bakteerilääkkeet. Duodecim, 2007, 123. vsk, nro 7, s. 795–804. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2020.