Dopingaineet ja -menetelmät

Dopingaineilla ja -menetelmillä viitataan urheilussa käyttettyihin erilaisin dopingiksi luokiteltuihin aineisiin ja menetelmiin. Tunnetuimpia aineita ovat erilaiset anaboliset aineet, kuten testosteroni ja sen johdokset, erytropoietiinihormoni ja erilaiset piristeet. Osa aineista on kielletty urheilussa kokonaan, mutta osa vain urheilukilpailuissa. Osa aineista, kuten alkoholi ja beetasalpaajat, on lisäksi kielletty vain joissakin lajeissa. Dopingmenetelmiä ovat veritankkaus, geenidoping ja dopingnäytteen kemiallinen tai fyysinen manipulointi.

Testosteronia lääkepullossa.

Dopingaineilla ja -menetelmillä pyritään vaikuttamaan joko harjoittelun tehostamiseen tai itse urheilusuoritukseen. Anaboliset aineet vaikuttavat elimistön anaboliaan, ja esimerkiksi anabolisilla sterodilla pyritään lihasten kasvuun. EPO ja beeta-2-agonistit puolestaan parantavat hapenottokykyä, ja diureetteja ja muita niin sanottuja peiteaineita käytetään peittämään muuta dopingia. Piristeitä, kipulääkkeitä ja glukokortikoideja käytetään erityisesti urheilukilpailuissa esimerkiksi vireystilan parantamiseksi, rauhoittumiseksi tai voimakkaiden kipujen lievittämiseksi. Useimmilla dopingaineilla on kuitenkin niiden suoritusta parantavien vaikutusten lisäksi haittavaikutuksia, ja esimerkiksi anaboliset steroidit häiritsevät elimistön hormonitasapainoa ja EPO lisää veritulpan riskiä.

Kokonaan kielletyt aineet

Anaboliset aineet

Anabolisilla aineilla tarkoitetaan yleisesti anabolis-androgeenisiä steroideja, jotka ovat testosteronin synteettisiä johdoksia. Anabolisia aineita ovat myös muut aineet, joilla pystytään vaikuttamaan elimistön anaboliaan. Yleisimpiä urheilussa käytettyjä anabolisia aineita ovat testosteroni ja sen johdokset, kasvuhormoni, insuliini, istukkahormoni, klenbuteroli ja erilaiset hormonien esiasteet, prohormonit.

Testosteroni ja muut anaboliset steroidit vaikuttavat pääosin kiinnittymällä solunsisäiseen androgeenireseptoriin. Sen dopingkäytössä tähdätään lihasten ja sitä kautta voiman kasvuun. Testosteroni vaikuttaa myös luita vahvistamalla, aineenvaihduntaa lisäämällä ja punasolujen määrää kasvattamalla. Anabolisilla steroideilla on sekä maskuliinisia ominaisuuksia kehittäviä että kudosten kasvua lisääviä vaikutuksia. Niillä ei ole juurikaan lääketieteellistä käyttöä, joten pääosa käyttäjistä on urheilijoita. Niistä on pyritty jopa kehittämään testeissä näkymättömiä design-steroideja.

Muista anabolisista aineista insuliinia käytetään oletettujen anabolisten ominaisuuksien ja vähäisten haittavaikutusten takia. Kasvuhormonilla pyritään lisäämään IGF-1:sen määrää. Insuliini puolestaan tehostaa glukoosin ja aminohappojen siirtymistä lihassoluun ja näin kiihdyttää proteiinisynteesiä. Istukkahormoni lisää miehillä testosteronin tuotantoa, ja sitä käytetään yleensä kivesten toiminnan palauttamiseen anabolisten steroidien käytön jälkeen.

Anabolisten steroidien käyttöön liittyy useita terveysriskejä. Niiden käyttö aiheuttaa aina häiriöitä elimistön hormonitasapainossa, mikä näkyy naisilla maskulinisoitumisena (karvoittuminen, kaljuuntuminen, äänen madaltuminen, kuukautishäiriöt) ja miehillä kivesten surkastumisena ja rintarauhasten liikakasvuna (gynekomastia). Lisäksi ne voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä ja erektiohäiriöitä. Anabolisten steroidien käyttäjien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on lisääntynyt. Haittoja ovat muun muassa sydänlihasmuutokset ja altistuminen rytmihäiriöille, sydäninfarktille ja aivohalvaukselle. Anaboliset aineet aiheuttavat lisäksi maksavaurioita, kehon ääriosien kasvua ja ihomuutoksia, erityisesti aknea.

Hormonit ja vastaavat aineet

EPO-hormoni.

Hormoneista ja muista vastaavista aineista on kielletty punasolutuotantoa lisäävät aineet, istukkahormoni, luteinisoiva hormoni, insuliinit, kortikotropiinit ja kasvuhormonit, joista osa on kielletty myös niiden anabolisten vaikutusten takia.

Erytropoietiinia eli EPOa käyttävät erityisesti kestävyysurheilijat, sillä sen avulla pystyy parantamaan hapenottokykyä. Se vaikuttaa luuytimessä, jossa se kiihdyttää punasolujen muodostumista, mikä auttaa hapenottokyvyssä. EPOlla on kuitenkin monia sivuvaikutuksia, ja se nostaa esimerkiksi veritulpan riskiä. Kasvuhormoneita ja insuliinia käytetään erityisesti niiden anabolisten vaikutusten takia. Vain miehillä kiellettyjen luteinisoivan hormonin ja istukkahormonin käyttötarkoitus sen sijaan on usein normaalin testosteronituotannon stimulointi steroidikuurin aikana tai sen jälkeen.

Beeta-2-agonistit

Beeta-2-agonistit ovat aineita, joita käytetään astman hoitoon niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen vuoksi. Urheilussa ne ja niiden optiset isomeerit ovat kiellettyjä lukuun ottamatta formoterolia, salbutamolia ja salmeterolia, joita saa käyttää rajoitetusti. Dopingaineena niitä käytetään erityisesti anabolisten vaikutustensa takia, mutta osittain myös keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksensa vuoksi.

Beeta-2-agonistien yleisimmät sivuvaikutukset ovat vapina, hermostuneisuus ja päänsärky. Ne saattavat lisäksi aiheuttaa vakavampiakin oireita, kuten rytmihäiriöitä, veren alhaista kaliumpitoisuutta, kramppeja ja allergisia reaktioita.

Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit

Antidopingsäännöstössä on kielletty aineet, joilla pyritään vaikuttamaan hormonireseptoreiden tai tiettyjen entsyymien toimintaan. Säännöstössä aineet on eritelty viiteen kategoriaan, aromataasi-inhibiittoreihin, selektiivisiin estrogeenireseptorin modulaattoreihin (SERM), muihin antiestrogeenisiin aineisiin, myostatiinin toimintoja modifioiviin aineisiin ja metabolisiin modulaattoreihin. Aromataasi-inhibiittorit estävät aromataasientsyymin toimintaa ja näin vähentävät estrogeenin määrää veressä. SERM-valmisteet on monimuotoinen ryhmä, jotka vaikuttavat jossain kudoksissa antiestrogeenisesti ja joissain päinvastoin. Myostatiini on proteiini, joka estää lihasten liikakasvua. Metaboliset modulaattorit ovat koekäytössä olevia aineita, ja ne pystyvät kasvattamaan lihaksia, polttamaan rasvaa ja aikaansaamaan samantapaisia aineenvaihdunnallisia muutoksia kuin fyysinen rasitus. Insuliinit kuuluvat myös tähän dopingaineryhmään. Niillä on vaikutusta erityisesti aineenvaikutusta, ja siksi ne luetaan myös anabolisiin aineisiin.

Diureetit ja muut peiteaineet

Diureetit ovat lääkeaineita, joiden vaikutuksesta veden ja suolojen erittyminen virtsaan lisääntyy. Diureetteja käytetään erityisesti alempaan painoluokkaan pääsemiseksi, mutta niillä pyritään myös peittämään muiden dopingaineiden käyttöä, sillä ne lisäävät virtsaa ja näin vähentävät aineiden pitoisuuksia virtsassa. Tietyt diureetit vaikuttavat myös virtsan pH-arvoon, mikä saattaa estää dopingaineiden erittymistä. Diureettien haittavaikutuksia ovat nestetasapaino- ja elektrolyyttihäiriöt, heikotus ja verenpaineen lasku. Kaliumpitoisuuksien heittelehtiminen voi olla jopa hengenvaarallinen sivuoire.

Kilpailuissa kielletyt aineet

Efedriiniä sisältäviä vanhoja lääkkeitä.

Piristeet

Kilpailutilanteessa lähes kaikki piristeet ovat kiellettyjä. Vain paikallisesti annettavat imidatsolijohdannaiset ja tietyt seuratut aineet, kuten kofeiini ja nikotiini ovat sallittuja. Lisäksi adrenaliini on paikallisesti annettuna sallittua, ja katiini, efedriini, metyyliefedriini ja pseudoefedriini ovat sallittuja tiettyyn raja-arvoon asti. Esimerkiksi pseudoefedriinin normaalikäyttö ei johda raja-arvon ylittämiseen, jos käyttökerrasta on yli 24 tuntia. Piristeitä käytetään, sillä ne lisäävät vireystilaa ja vähentävät väsymyksen tunnetta. Niiden yleisimmät haittavaikutukset ovat vapina, sydämen tykytys ja verenpaineen nousu, mutta herkät yksilöt voivat saada ja suuret annokset voivat aiheuttaa vakavampia oireita.

Muut aineet

Hampusta saatavat kannabinoidit ovat kiellettyjä, koska ne ovat urheiluhengen vastaisia.

Muita kilpailujen yhteydessä kiellettyjä aineita ovat huumaavat kipulääkkeet, kannabinoidit ja glukokortikoidit. Huumaaviin kipulääkkeisiin kuuluu voimakkaita morfiinin kaltaisia lääkkeitä. Ne pystyvät parantamaan urheilusuoritusta, johon saattaa liittyä hetkellisiä voimakkaita kipuja. Lisäksi tarkkuuslajeissa niistä voi olla hyötyä rauhoittavien vaikutusten ansiosta. Glukokortikoidit saattavat lisätä rasituskestävyyttä, mutta selvää näyttöä niiden suoritusta parantavasta vaikutuksesta ei ole. Glukokortikoideja voi käyttää kuitenkin ilman erivapautta monissa poikkeustapauksissa.

Kannabinoidit on kielletty lähinnä siksi, että niiden käyttö on urheiluhengen vastaista ja koska niiden käyttö on terveydelle haitallista. Kannabinoidit eivät todennäköisesti paranna missään lajissa urheilusuoritusta, koska ne heikentävät motoriikkaa, tarkkuutta ja arviointikykyä, miksi myös käyttäjän ja muiden urheilijoiden loukkaantumisriski kasvaa erityisesti joukkuelajeissa. Lääkekannabiksen osalta sääntöjä voidaan joutua arvioimaan uudestaan koska kannabinoideista voi olla hyötyä urheiluvammojen kivunlievityksessä sekä aivotärähdysten hoidossa.

Vain joissain lajeissa kielletyt aineet

Alkoholi ja beetasalpaajat ovat kielletty vain osissa urheilulajeissa. Alkoholi on kielletty moottoriurheilussa, ilmailussa, jousiammunnassa ja karatessa. Beetasalpaajat ovat kielletty ammunnassa, autourheilussa, biljardissa, bridgessä, dartsissa, freestylehiihdossa, golfissa, ilmailussa, jousiammunnassa, keilailussa, lumilautailussa, moottoriveneilyssä, mäkihypyssä ja petankissa. Ammunnassa ja jousiammunnassa ne ovat kielletty lisäksi harjoituskaudella.

Alkoholia käytetään yleensä levottomuuden ja vapinan vähentämiseksi ja kilpailusuorituksessa rentoutumiseen. Pienestä määrästä alkoholia voikin olla hyötyä erityisesti tarkkuuslajeissa. Sen sijaan moottoriurheilussa se on kielletty lähinnä muiden kilpailijoiden turvallisuuden takaamiseksi. Dopingrikkomuksen rajapitoisuus on 0,1 grammaa alkoholia litraa kohden.

Beetasalpaajia käytetään lääketieteessä muun muassa kohonneen verenpaineen hoitoon ja estämään sydäninfarktin uusiutumista. Keskittymiskykyä ja tarkkuutta vaativissa urheilulajeissa niitä käytetään niiden keskushermostoa rauhoittavan, sydämensykettä alentavan ja vapinaa poistavan vaikutuksen takia.

Dopingmenetelmät

Hapenkuljetuksen parantaminen

Veridoping eli veritankkaus on kielletty. Lisäksi on kielletty kaikkien keinotekoisesti kudosten hapetusta, hapen siirtoa kudoksiin tai hapen vapautumista kudoksissa lisäävien aineiden käyttö. Veritankkauksessa pyritään lisäämään punasolujen määrää verenkierrossa ja näin veren kapasiteettia kuljettaa happea. Veritankkauksesta on erityisesti hyötyä kestävyyslajeissa, ja veritankkauksella pystytään esimerkiksi kasvattamaan jopa seitsemällä prosentilla hemoglobiinia ja viidellä prosentilla maksimaalista hapenottokykyä. Verensiirto ei ole riskitön toimenpide, ja siinä on aina mahdollisuudet allergisiin reaktioihin, hyytymähäiriöihin ja jopa äkkikuolemaan.

Hapenkuljetusta voi yrittää parantaa myös erilaisilla kielletyillä valmisteilla, joita ovat esimerkiksi keinotekoiset hemoglobiinin korvikkeet, mikrokapseloitu hemoglobiini, keinotekoiset hapenkuljettimet tai vapauttajat. Nämä valmisteet lisäävät hapenottokykyä ja parantavat tuloksia erityisesti kestävyyslajeissa.

Fyysinen ja kemiallinen manipulointi

Kaikki dopingnäytteen manipuloinnit ja manipuloinnin yritykset ovat kiellettyjä. Tällaisia manipulointitapoja ovat muun muassa virtsanäytteen vaihtaminen tai turmeleminen. Lisäksi suonensisäiset nesteenvaihdot eli infuusiot ovat kiellettyä tietyissä rajoissa. Kuitenkin aiheellisia nesteensiirtoja esimerkiksi sairaalakäynnin tai kliinisen tutkimuksen aikana ei ole kielletty. Fyysisiä manipulointimenetelmiä ovat katetrointi ja näytteen vaihtaminen. Tällaisten menetelmien käyttäminen pitäisi kuitenkin olla äärimmäisen vaikeaa, jos dopingtestissä noudatetaan määriteltyä protokollaa.

Dopingnäytettä voi manipuloida lisäksi erilaisilla kemiallisilla peiteaineilla: esimerkiksi kihtilääkkeenä käytetyllä probenesidillä, joka estää munuaisissa dopingaineiden erittymisen virtsaan. Probenesidiä käytetään peittämään erityisesti anabolisten steroidien käyttöä. Yleisin peiteaine on finasteridi.

Geenidoping

Pääartikkeli: Geenidoping

Geenidoping on kehittynyt lääketieteellisenä sivutuotteena. Sen taustalla olevat biotekniset sovellutukset ovat kehitetty geeniterapiaan, jossa useimmiten siirretään virheellisen geenin rinnalle toimiva jonkin sairauden parantava geeni. Urheilijoilla geeniterapian käyttö ei kuitenkaan yleensä tähtää sairauksien vaan suorituskyvyn parantamiseen. Geenidopingin kohteina voi käytännössä olla mikä tahansa geeni, joka vaikuttaa liikkeiden suorittamiseen, hapen kuljetukseen, hermojen ja lihasten yhteistyöhön, lihasten kasvuun tai kivunlievittämiseen. Merkittäviä kohteita voisivat olla EPO-, HIF-, insuliininkaltaisen kasvutekijän IGF-1- ja peroksisomiproliferaattoreilla aktivoituvan reseptorin PPAR-delta-geeni.

Lähteet

• Salasuo, Mikko & Piispa, Mikko: Kuntodoping. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 2012. ISBN 978-952-5994-08-7.
• Syrjälä, Jukka: Anaboliset aineet. Alaranta, Antti et al (toim.): Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa. Helsinki: NutriMed, 2007. ISBN 978-952-92-3045-7.

Aiheesta muualla

• Lista kielletyistä aineista World Anti-Doping Agency:n kotisivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)