Donna Strickland
Donna Theo Strickland (s. 27. toukokuuta 1959 Guelph, Ontario, Kanada) on kanadalainen fyysikko, joka on tutkinut lasereita. Hän kehitti 1980-luvulla väitöskirjan ohjaajansa Gérard Mouroun kanssa uuden lasermenetelmän, jolla pystyttiin rakentamaan entistä tehokkaampia lasereita. He saivat vuonna 2018 lasertutkimuksistaan Nobelin fysiikanpalkinnon.
| Donna Strickland | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1959 Guelph, Ontario, Kanada |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
McMaster-yliopisto Rochesterin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Gérard Mourou |
| Instituutti |
Kansallinen tutkimusneuvosto Princetonin yliopisto Waterloon yliopisto |
| Tutkimusalue | optiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (2018) |
| Aiheesta muualla | |
| uwaterloo.ca/physics-astronomy/people-profiles/donna-strickland | |
Elämä ja ura muokkaa
Donna Strickland syntyi Kanadan Guelphissa vuonna 1959. Hän opiskeli 1977–1981 McMaster-yliopistossa. Alemman korkeakoulututkinnon hän suoritti vuonna 1981, ja syksyllä hän aloitti optiikan tohtoriopinnot Rochesterin yliopistossa.[1]
Stricklandin väitöstyöohjaajana Rochesterin yliopistossa toimi Gérard Mourou.[2] He kehittivät uuden lasertekniikan, jonka he julkaisivat vuonna 1985. Keksintö oli myös Stricklandin väitöstyön pohjalla.[3] Strickland ja Mourou keksivät, että laserpulssia pitää venyttää, jolloin valon aallonpituudet etenevät peräkkäin. Laserin huipputeho väheni tällöin, ja laserpulssi voitiin ohjata vahvistimeen sitä rikkomatta. Strickland ja Mourou kokosivat lopuksi vahvistetut aallonpituudet takaisin yhteen, mikä synnytti lyhytkestoisen mutta voimakkaan laserpulssin.[4]
Strickland valmistui tohtoriksi vuonna 1989, ja vuodet 1988–1991 hän toimi Kansallisen tutkimusneuvoston apulaistutkijana.[2] Hän oli vuonna 1992 Lawrence Livermoren kansallislaboratorion laserosaston fyysikkona ja vuodesta 1992 vuoteen 1997 Princetonin yliopiston fotoniikan ja optoelektronisten materiaalien keskuksen teknisessä henkilökunnassa.[5]
Stricklandista tuli vuonna 1997 Waterloon yliopiston dosentti ja vuonna 2002 fysiikan apulaisprofessori. Waterloossa hänen ryhmänsä on kehittänyt ultranopeita lasereita. Strickland on ollut aktiivinen tiedeyhteisö The Optical Societyssä. Hän oli vuonna 2011 seuran varajohtajana ja vuonna 2013 sen johtajana.[5]
Merkitys ja tunnustukset muokkaa
Strickland palkittiin vuonna 2018 Nobelin fysiikanpalkinnolla. Hän oli ensimmäinen nainen 55 vuoteen, joka saa Nobelin fysiikanpalkinnon. Hän jakoi sen Arthur Ashkinin ja Gérard Mouroun kanssa. He saivat palkintonsa laserfysiikan tutkimuksistaan. Stricklandin ja Mouroun kehittämän menetelmän ansiosta lasereista saatiin voimakkaampia. Se vakiintui pian voimakkaisiin laserlaitteisiin, jollaisilla tehdään muun muassa silmän laserleikkauksia.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Strickland, Donna: Development of an Ultra-Bright Laser and an Application to Multi-Photon Ionization (pdf) (s. ii) lle.rochester.edu. 1988. Arkistoitu 7.7.2013. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Donna T. Strickland The Optical Society. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2018 (pdf) The Royal Swedish Academy of Sciences. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Mielonen, Matti: Fysiikan Nobel-palkinto annettiin lasertekniikoista, joilla voi leikata silmää ja tarttua atomiin HS.fi. 2.10.2018. Sanoma company. Viitattu 4.10.2018.
- ↑ a b Donna Theo Strickland American Institute of Physics. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Donna Strickland Wikimedia Commonsissa
