Wikipedia

Donald Barthelme

Donald Barthelme (1931 Philadelphia, Yhdysvallat – 1989 Houston, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnettiin leikkisästä ja postmodernista tyylistään. Barthelme työskenteli myös Houston Postin toimittajana, Houstonin taidemuseon johtajana (1961–1962) ja professorina lukuisissa yliopistoissa.

Donald Barthelme
Donald Barthelme
Donald Barthelme
Henkilötiedot
Syntynyt1931
Philadelphia, Yhdysvallat
Kuollut1989 (57–58 vuotta)
Houston, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Barthelme syntyi Philadelphiassa vuonna 1931. Perhe muutti kaksi vuotta Barthelmen syntymän jälkeen Texasiin, jossa hänen isästään tuli arkkitehti Houstonin yliopistoon, jossa Barthelme myöhemmin opiskeli journalistiikkaa. Hän kirjoitti 1951 ensimmäiset artikkelinsa Houston Postille. Barthelme joutui Korean sotaan vuonna 1953. Hän kirjoitti tuolloin armeijan sanomalehteen ennen kuin palasi Amerikkaan. Paluun jälkeen hän jatkoi opiskelua Houstonissa mutta vaihtoi filosofiaan. Hän jatkoi opiskelua vuoteen 1957, mutta opinnot jäivät kesken. Suuren osan vapaa-ajastaan hän vietti Houstonin ”mustissa” jazz klubeissa kuuntelemassa Lionel Hamptonia ja Peck Kellyä, jotka vaikuttivat hänen myöhempään kirjoittamiseensa.

Barthelmen suhde isäänsä oli vaikea. Myöhempinä vuosina heillä oli väittelyitä Barthelmen teoksista. Hänen itsenäisyyttään osoittaa, että hän ei omaksunut perheen roomalaiskatolista näkemystä. Hän oli paljon lähempänä äitiään ja tämän ajatuksia. Barthelme opetti välillä Bostonin ja Buffalon (SUNY) yliopistoissa sekä New Yorkin kaupunginyliopistossa (CUNY), jossa hän toimi vuosina 1974–1975 vierailevana professorina.

Barthelme oli naimisissa kolme kertaa. Hänen toinen vaimonsa Helen Barthelme kirjoitti elämäkerran Donald Barthelme: The Genesis of a Cool Sound, joka ilmestyi vuonna 2001. Bathelme sai tyttären Annen kolmannen vaimonsa, tanskalaisen Birgitin, kanssa, jonka kanssa Bathelme oli kuolemaansa saakka. Hän kuoli kurkkusyöpään. Myös hänen veljensä Frederick (s. 1943) ja Steven (s. 1947) ovat arvostettuja kirjailijoita ja opettajia Etelä-Mississippin yliopistossa.

Ura muokkaa

Barthelmesta tuli 1961 Houstonin taidemuseon johtaja, ja hän julkaisi ensimmäisen novellinsa. The New Yorker -lehdessä 1963 julkaistu ”L’Lapse” on parodia Michelangelo Antonionin elokuvasta L’Eclisse (Kuumetta). The New Yorker julkaisi muitakin hänen novellejaan. Barthelme jatkoi menestystään novellimuodossa.

Tyyli ja perintö muokkaa

Barthelme käsittelee tuotannossaan kieltä. Hän osoittaa rinnastuksilla ja katkelmallisella kerronnalla, miten mainonta ja poliittinen vaikuttaminen tunkevat kieleen ja vääristävät sitä. Näin hän haluaa saada lukijan irtautumaan kielen heijastamasta epäaidosta todellisuudesta. Hän käyttää keinoina parodiaa ja absurdeja ja groteskeja tilanteita.[1]

Barthelmen novellit ovat usein hyvin tiiviitä ja keskittyvät tiettyyn tapahtumaan ennemmin kuin kokonaiseen kertomukseen. Ensimmäiset tarinat sisältävät oivallisia hetkiä mutta eivät ole myöhemmin olleet tietoisesti filosofisia tai symbolisia.selvennä

Barthelmen perintö opettajana elää Houstonin yliopistossa. Hänet tunnettiin nuorten kirjailijoiden herkkänä ja luovana ohjaajana.

David Foster Wallace on sanonut, että vasta Bartehelme natsasti kirjailijoista hänelle kunnolla, ja ensimmäinen tarina, joka "pani kirsikat riviin", oli Barthelmen "Kupla"[2] teoksessa Mahdottomia tapoja, luonnottomia tekoja[3].

Ville Luoma-aho kirjoittaa vuonna 2008 Barthelmestä, että tämä on jääänyt täysin unohduksiin Suomessa sen jälkeen kun tuotantoa julkaistiin suomeksi 1970-luvulla. Luoma-ahosta se ei ole ihme, sillä 1960-luvun kokeellisuus on näkynyt Suomessa vasta 2000-luvulla ja lähinnä runoudessa.[4]

Teokset muokkaa

Suomennetut teokset muokkaa

  • Mahdottomia tapoja, luonnottomia tekoja (10 novellia kokoelmasta Unspeakable Practices, Unnatural Acts), suomentaja Juhani Jaskari. Karisto 1971
    • Edward ja Pia
    • Kupla
    • Muutama hetki unta ja valvetta
    • Peliä
    • Presidentti
    • Raportti
    • Robert Kennedy pelastuu hukkumasta
    • Sodan historia kuvina
    • Tomppeli
    • Voimmeko puhua?
  • Lumikki (Snow White), suomentaja Liisa Holmén-Steffa. Hämeenlinna, Karisto 1973 ISBN 951-23-0700-6
Novellit
  • "Chablis", suom. Silja Hiidenheimo. Nuori Voima 1997: 1, s. 30-35
  • "Lasivuori", suom. Aki Salmela. Nuori voima 2007: 5, s.32-34
  • "Ei-mitään: alustava selvitys" (Nothing: a preliminary account), suom. Aki Salmela. Nuori voima 2009: 1, s. 2-3
  • "Kapitalismin nousu" (The rise of capitalism), kokoelmasta Sadness (1972), suomentanut Tommi Nuopponen. Nuori voima 2011: 1, s. 6-7
  • "Minä ja neiti Mandible", kokoelmassa Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja, valikoinut ja suomentanut Anni Sumari. Helsinki: Ntamo 2009 ISBN 978-952-215-087-5

Kokoelmat muokkaa

  • Come Back, Dr. Caligari - Little, Brown (Boston), 1964.
  • Unspeakable Practices, Unnatural Acts - Farrar, Straus (New York), 1968 suom. Mahdottomia tapoja, luonnottomia tekoja, suomentaja Juhani Jaskari. Karisto 1971.
  • City Life - Farrar, Straus, 1970.
  • Sadness - Farrar, Straus, 1972.
  • Guilty Pleasures (non-fiction) - Farrar, Straus, 1974.
  • Amateurs - Farrar, Straus, 1976.
  • Great Days - Farrar, Straus, 1979.
  • Overnight to Many Distant Cities - Putnam, 1983.
  • Sam's Bar (with illustrations by Seymour Chwast) - Doubleday (New York), 1987.
  • Sixty Stories - Putnam (New York), 1981.
  • Forty Stories - Putnam, 1987.
  • Flying to America: 45 More Stories - Shoemaker & Hoard, 2007.

Romaanit muokkaa

  • Snow White - Atheneum (New York), 1967. suom. Lumikki, suomentaja Liisa Holmén-Steffa. Hämeenlinna, Karisto 1973
  • The Dead Father - Farrar, Straus, 1975.
  • Paradise - Putnam, 1986.
  • The King - Harper (New York), 1990.

Palkinnot muokkaa

  • Guggenheim-seura, 1966
  • Time Magazinen vuoden parhaat kirjat -lista, 1971
  • National Book Award 1972[5]
  • Morton Dauwen Zabel -palkinto 1972
  • Jesse H Jones -palkinto, 1976
Ehdokkuudet

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Barthelme, Donald”, Otavan kirjallisuustieto, s. 73. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. ↑ D. T. Max, David Foster Wallace, s. 47, 48. Siltala 2020 ISBN 978-952-234-663-6
  3. ↑ Kupla, Kirjasampo.fi, viitattu 27.12.2020
  4. ↑ Ville Luoma-aho, Viihteen ikuisuus. Teoksessa: Mitä David Foster Wallace tarkoittaa?, s. 81. toimittanut Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas, 2015. ISBN 978-952-268-140-9.
  5. ↑ Barthelme, Donald, Kirjasampo, viitattu 5.12.2021
  6. ↑ 1987 Pulitzer Prizes, Pulitzer.org, viitattu 27.12.2020 (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Donald_Barthelme&oldid=22149122”