Dmitri Andrejevitš Tolstoi (13. maaliskuuta (J: 1. maaliskuuta) 1823 Moskova7. toukokuuta (J: 25. huhtikuuta) 1889 Pietari)[1] oli venäläinen kreivi ja taantumuksellisena tunnettu poliitikko. Hän toimi kansanvalistusministerinä Aleksanteri II:n aikana ja sisäministerinä Aleksanteri III:n valtakaudella. Hän kuului Tolstoin sukuun.

Dmitri Tolstoi, Ivan Kramskoin vuonna 1884 maalaama muotokuva.

Tolstoi kirjoitti nuorempana eräitä tutkimuksia Venäjän historiasta. Hänet nimitettiin vuonna 1865 Pyhän synodin yliprokuraattoriksi.[2] Vuosina 1866–1880 hän toimi opetusministeriössä kansanvalistusministerinä.[1][2] Hän pyrki tiukalla kurilla estämään vallankumousaatteiden leviämisen opiskelijoiden tai opettajien keskuuteen, ja kumosi monia aiemmin tehtyjä opetuksen uudistuksia. Tolstoin aloitteesta perustettiin vuonna 1869 erityinen virasto valvomaan ja ohjailemaan yleisten koulujen oppilaiden ja opettajien mielialoja. Lisäksi oppikirjoja sensuroitiin ja epäilyttävinä pidettyjä opettajia erotettiin.[1] Vuonna 1871 Tolstoi toteutti uudistuksen, jossa klassisen kreikan ja latinan asemaa lukioiden oppiaineina vahvistettiin huomattavasti ja niistä tehtiin pakollisia aineita ylioppilastutkintoihin.[2] Tämä vaikeutti yliopistoihin pääsyä niille, joilla ei ollut varaa perehtyä näihin kieliin valmistavissa kouluissa.[1] Tolstoin myönteisiä saavutuksia ministerinä olivat historiallis-filologisen instituutin perustaminen Pietariin vuonna 1867, Varsovan yliopiston uudelleenperustaminen, maatalousinstituutin perustaminen Puolan Nova Aleksandriaan sekä pappisseminaarien uudelleenjärjestäminen.[2]

Vuonna 1882 Tolstoi nimitettiin sisäministeriksi ja santarmilaitoksen johtajaksi. Samana vuonna hänestä tuli myös Venäjän tiedeakatemian puheenjohtaja.[2] Sisäministerinä hän peruutti monia aiemmin Aleksanteri II:n kaudella toteutettuja liberaaleja reformeja. Lehdistön sensuuria tiukennettiin elokuusta 1882 alkaen. Vuonna 1889 jokaisen maalaiskaupungin johtoon määrättiin maanomistaja-aateliin kuuluva ja sisäministeriön valitsema maakapteeni, joka sai nimittää kaupunginvanhimmat. Tolstoi jatkoi sisäministerinä vuonna 1889 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Dmitry Andreyevich, Count Tolstoy (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.5.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1919), s. 301 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 19.5.2014.

Aiheesta muualla muokkaa