Dmitri Jakovlevitš Gusarov (ven. Дми́трий Я́ковлевич Гуса́ров, 4. lokakuuta 1924 nykyisen Pihkovan alueen Velikije Lukin piirin Tulubjevon kylä – 6. elokuuta 1995 Petroskoi) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Dmitri Gusarov syntyi kyläsepän perheeseen. Toisen maailmansodan aikana hän osallistui partisaanitoimintaan Neuvosto-Karjalassa. Gusarov valmistui Leningradin yliopiston filologisesta tiedekunnasta vuonna 1951 ja työskenteli sen jälkeen Petroskoissa Na rubeže (myöhemmin Sever) -kirjallisuuslehden toimittajana. Vuosina 1954–1990 hän oli lehden päätoimittaja.[1][2]

Gusarovin varhaisia teoksia olivat partisaaneista kertova pienoisromaani Pletšom k pletšu (”Rinta rinnan”, 1949) ja kaksiosainen romaani Bojevoi prizyv (”Taistelukutsu”, 1953–1957). Vuonna 1963 hän julkaisi moraalikysymyksiä pohtivan romaanin Tsena tšeloveku (”Ihmisen hinta”) ja vuonna 1968 vallankumoussankari Pjotr Anohinista kertovan kirjan Tri povesti iz žizni Petra Anohina (”Kolme kertomusta Pjotr Anohinin elämästä”). Kirjailijan pääteos on Ivan Grigorjevin partisaaniryhmästä kertova dokumenttiromaani Korpi ei tunne armoa (Za tšertoi miloserdija, 1977), josta hän sai Karjalan ASNT:n valtionpalkinnon. Vuonna 1988 ilmestyi kertomuskokoelma Partisaanimusiikkia (Partizanskaja muzyka, 1988).[1][2]

Kirjailija on palkittu muun muassa Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1965 hän sai Karjalan ASNT:n ja vuonna 1980 Venäjän SFNT:n ansioituneen kulttuurityöntekijän arvonimet. Vuonna 1994 hänet nimettiin Karjalan tasavallan kansankirjailijaksi.[1]

Suomennettuja teoksia muokkaa

  • Korpi ei tunne armoa. Suom. Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin + Göös, 1980 (toinen korjattu painos, 1982).
  • Partisaanimusiikkia. Suom. Ulla-Liisa Heino. Espoo: Weilin + Göös, 1985.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 1, s. 284. Petrozavodsk: Petropress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.
  2. a b Andrejev, Juri: 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, s. 265–266. Espoo: Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-3014-0.

Aiheesta muualla muokkaa