Dikobolttioktakarbonyyli
Dikobolttioktakarbonyyli tai kobolttikarbonyyli tai oktakarbonyylikoboltti (Co2(CO)8) on metallikarbonyyleihin kuuluva koboltin organometalliyhdiste. Yhdistettä käytetään orgaanisen kemian teollisuudessa muun muassa hydroformylointireaktioiden katalyyttinä.
| Dikobolttioktakarbonyyli | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | [CH-]=O.[CH-]=O.[C-]#[O+].[C-]#[O+].[C-]#[O+].[C-]#[O+].[C-]#[O+].[C-]#[O+].[Co].[Co+2][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Co2(CO)8 |
| Moolimassa | 341,94 g/mol |
| Sulamispiste | 51 °C[2] |
| Kiehumispiste | 52 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 1,73 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
4)2_(CO)3-Co-(mu-CO)2-Co-(CO)3.svg)
Huoneenlämpötilassa dikobolttioktakarbonyyli on oranssinkeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin. Kiinteässä olomuodossa yhdisteen rakenteessa kumpaakin kobolttiatomia ympäröi viisi karbonyyliligandia. Näistä ligandeista kaksi on sitoutunut kumpaankin kobolttiatomiin muodostaen niin kutsutun siltarakenteen. Liuoksissa yhdisteen rakenne on tasapainossa toisen rakenteen kanssa. Tässä rakenteessa kumpikin kobolttiatomeista on sitoutunut neljään karbonyyliligandiin ja myös kobolttiatomien välillä on sidos. Dikobolttioktakarbonyyli voidaan pelkistää vedyttämällä kobolttitetrakarbonyylihydridiksi. Yhdiste reagoi helposti ilman hapen kanssa.[3][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Dikobolttioktakarbonyyliä voidaan valmistaa kuumentamalla hienoksi jauhettua kobolttimetallia tai kobolttikarbonaattia 250–300 °C:n lämpötilaan hiilimonoksidi-ilmakehässä 200–300 bar paineessa. Toinen usein käytetty tapa on kobolttiasetaatin kuumentaminen vedyn ja hiilimonoksidin läsnä ollessa 160 °C:n lämpötilaan sykloheksaaniliuoksessa.[3][4][5][8]
- 2 Co + 8 CO → Co2(CO)8
Dikobolttioktakarbonyyliä käytetään usein lähtöaineena valmistettaessa muita orgaanisia kobolttiyhdisteitä. Tärkein yhdisteen käyttökohde on kuitenkin käyttö katalyyttinä esimerkiksi hydroformyloinneissa ja Pauson–Khand-reaktioissa.[3][4][5][7][9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Dicobalt carbonyl – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 24.2.2015.
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 836. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 242. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.2.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c H. Wayne Richardson: Cobalt compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 24.2.2015
- ↑ a b c John Dallas Donaldson & Detmar Beyersmann: Cobalt and Cobalt Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 24.2.2015
- ↑ J. Scott McIndoe & Paul J. Dyson: Metal Carbonyls, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 24.2.2015
- ↑ a b Peter L. Pauson, James B. Stambuli, Teh-Chang Chou & Bor-Cherng Hong: Octacarbonyldicobalt, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 24.2.2015
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1560. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.2.2015). (englanniksi)
- ↑ Ian J. S. Fairlamb,Jason M. Lynam: Organometallic chemistry, s. 93-94. RSCPublishing, 2010. ISBN 978-1-84755-950-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.2.2015). (englanniksi)