Dick Powell
Richard Ewing ”Dick” Powell (14. marraskuuta 1904 Mountain View, Arkansas, Yhdysvallat – 2. tammikuuta 1963 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, televisiotuottaja ja elokuvaohjaaja.[1]
| Dick Powell | |
|---|---|
 Dick Powell vuonna 1938. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Richard Ewing Powell |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1904 Mountain View, Arkansas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 2. tammikuuta 1963 (58 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, tuottaja |
| Puoliso |
Mildred Maund (1925–1927) Joan Blondell (1936–1944) June Allyson (1945–1963)[1] |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Philip Marlowe Hyvästi, kaunokaiseni |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Powell esiintyi 1930-luvulla muun muassa Warner Brothersin tuottamissa musikaaleissa.[1] Vaikka hänestä tuli yksi Hollywoodin suurimmista kassamagneeteista, hän pyrki vakavampiin rooleihin.[1] Powell siirtyi Paramountille 1940, jossa hän sai vaihtelevampia rooleja, mutta hänen tavoitteensa olivat korkeammalla.[1] Vuonna 1944 Powell sai Philip Marlowen roolin Raymond Chandlerin romaanin pohjalta tehdyssä RKO:n tuottamassa elokuvassa Hyvästi, kaunokaiseni,[1] jota nykyään pidetään film noir -klassikkona.[2] Elokuva merkitsi käännekohtaa Powellin uralla, ja aikaisemmat lauluroolit vaihtuivat vakavampiin antisankarirooleihin muun muassa elokuvissa Kostaja (1945), Kohtaloa uhmaten (1947), Sudenpesä (1948) ja Kostaja iskee (1951).[1]
Radiossa Powell oli esiintynyt jo 1930-luvulla, ja Hyvästi, kaunokaiseni -elokuvan myötä hän sai 1945 oman Rogue’s Gallery -etsiväsarjan.[2] Sarja päättyi seuraavana vuonna, mutta 1949 Powell sai nimiroolin kuunnelmasarjassa Richard Diamond, Private Detective.[2] Siitä tuli Yhdysvalloissa yksi aikansa suosituimmista radion etsiväsarjoista,[2] ja sitä tehtiin vuoteen 1953 saakka.[3]
Vuonna 1952 RKO:n omistaja Howard Hughes antoi Powellille mahdollisuuden tämän ensimmäiseen ohjaustyöhön.[1] Elokuva Aution kaupungin vangit menestyi hyvin, ja Powell pääsi myös tuottamaan elokuvia.[1] Hän ehti kuitenkin tuottaa RKO:lle vain vuoden 1956 elokuvan Valloittaja ennen kuin yhtiön omistaja vaihtui.[1] Myöhemmin Powell tuotti vielä kolme elokuvaa, kaikki eri tuotantoyhtiöille.[1] Powellin ohjaama Vihollinen syvyydessä vuodelta 1957 voitti parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinnon.[4]
Samoihin aikoihin kun Powell tuotti ensimmäistä elokuvaansa, hän perusti Four Star Films -televisiotuotantoyhtiön yhdessä näyttelijäkollegoidensa Charles Boyerin ja David Nivenin kanssa.[1] Powell toimi yrityksen johdossa aina kuolemaansa saakka vuonna 1963.[1]
Dick Powell on saanut kolme tähteä Hollywood Walk of Famelle.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Mark Alvey: Powell, Dick The Museum of Broadcast Communications. Arkistoitu 24.1.2009. Viitattu 21.5.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Dick Powell Collection otrcat.com. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Jerry Haendiges: Richard Diamond, Private Detective otrsite.com. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Sloman, Tony: The Enemy Below – review Radio Times. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Hollywood Walk of Fame: Guide to and locations of the stars on Hollywood Boulevard hollywoodusa.co.uk. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dick Powell Wikimedia Commonsissa
