Deutsche Arbeitsfront

Deutsche Arbeitsfront, lyhenne DAF (suom. Saksan työrintama) oli natsi-Saksan aikainen ammattijärjestö. Valtiojohtoinen DAF nimellisesti korvasi kielletyt ammattiliitot. DAF oli ylivoimaisesti suurin kansallissosialistisen Saksan valtakunnanjärjestöistä. Järjestöön kuului yli 25 miljoonaa jäsentä. DAF:n johtajana toimi Robert Ley. Työrintama toimi vuosina 1933–1945.

Saksan työliitto
Deutsche Arbeitsfront
Perustettu 10. toukokuuta 1933
Lakkautettu 1945
Tyyppi ammattiliitto
Kotipaikka  Saksa
Viralliset kielet saksa
Kattojärjestö Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue
Kuva Deutsche Arbeitsfrontin järjestämästä näyttelystä vuodelta 1938.
Deutsche Arbeitsfrontin kiertävä teatteri.

Ammattiliittojen kaappaus muokkaa

Toukokuun 2. päivänä vuonna 1933, pian sen jälkeen kun kansallissosialistinen puolue oli noussut valtaan, natsit miehittivät ammattiliittojen toimipisteet kaikkialla maassa. Ammattiyhdistysliikkeen varat takavarikoitiin, johtajat pidätettiin ja monet vietiin keskitysleireille.[1]Ammattiliitot ja työläisjärjestöt julistettiin laittomiksi. Niiden tilalle natsihallinto perusti 10. toukokuuta 1933 Saksan Työrintaman ainoaksi työjärjestöksi valtakunnassa. Järjestön tehtävänä oli poliittisen vakauden ja työmarkkinarauhan takaaminen. Ammattiliittojen mittava omaisuus — muun muassa kaksi pankkia sekä lukuisia oppilaitoksia ja lepokoteja — siirrettiin suoraan Työrintamalle.[2]

Työmarkkinoiden uudistus muokkaa

Tammikuussa 1934 voimaan tullut laki kansallisen työn sääntelystä määritti palkkatyön valtion palvelukseksi, sekä työnantajat että työntekijät toimivat valtion hyväksi. Kollektiiviset sopimukset kiellettiin, työnantajien oikeuksia päättää palkoista ja työehdoista lisättiin. Kaikkien työtätekevien oli kuuluttava Työrintamaan; työntekijöiden, toimihenkilöiden, työnantajien ja ammatinharjoittajien. Työn saanti Saksan hallitsemalla alueella ilman jäsenyyttä oli käytännössä mahdotonta. Työpaikoille perustettiin työntekijöiden luottamusneuvostoja, joiden jäsenet valitsi työnantaja yhdessä Työrintaman kanssa. Luottamusneuvosto hyväksyi työnantajan menettelyt ja palkkapäätökset, tai siirsi päätökset natsihallinnon asettamille virkamiehille, "työn luottamusmiehille", saks. Treuhändler der Arbeit. Lakko-oikeutta ei ollut. Toisaalta työntekijöiden etuja parannettiin; määriteltiin osittainen irtisanomissuoja ja säännöllinen työaika taukoineen.[2][1]

Verraten korkean Työrintaman jäsenmaksun suuruus porrastettiin tulojen mukaan; maksu vaihteli 15 pfennigin ja 3 Reichsmarkin välillä.selvennä Ammattiliitoilta takavarikoidun omaisuuden ja runsaiden jäsenmaksujen lisäksi järjestö sai varoja erilaisista vakuutusmaksuista ja osan talviapu-keräyksen tuotoista.[3]

Työrintaman organisaatio muokkaa

Lokakuussa 1934 DAF liitettiin virallisesti osaksi kansallissosialistista puoluetta.

Työrintaman kaksi pääosaa olivat Kansallissosialistinen työläisjärjestö, saks. Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation ja Kansallissosialistinen kauppa- ja teollisuusjärjestö, saks. Nationalsozialistische Handels- und Gewerbeorganisation. Työrintamaan perustettiin useita erilaisia alaosastoja, muun muassa:

  • Kraft durch Freude (KdF) Voimaa ilosta, työläisten virkistystoiminnan järjestö
  • Schönheit der Arbeit (SdA) Työn kauneus, pyrkimyksenä parantaa työolosuhteita työpaikoilla. Järjestö esimerkiksi tarkkaili työtilojen siisteyttä, rakensi uutta työtilaa, pesutiloja ja kanttiineja ja paransi työpaikkojen ilmastointia. SdA myös kohensi tehdaslaitosten ulkoasua vähemmän luotaantyöntäväksi.[3]
  • Reichsarbeitsdienst (RAD) Valtakunnan työnvälityspalvelu, ohjasi vapaata työvoimaa erilaisiin hankkeisiin.

Työrintaman organisaation pienin yksikkö oli block, joka muodostettiin 15 jäsenestä ja jonka esimiehenä toimi blockwalter. Kahdesta kuuteen blockia muodosti zellenin, jota johti zellenwalter. Jokaisessa yli kymmenen hengen työpaikassa oli erityinen Betriebsgemeinschaft, jota johti Betriebsführer Betriebswalterin valvonnassa. Ne työpaikat, joissa oli alle kymmenen työntekijää, ryhmittyivät samalla kadulla sijainneiden työpaikkojen kanssa keskenään. Nämä osastot ja yksittäiset jäsenet kuuluivat paikalliseen natsipuolueen muodostamaan Ortsgruppeen. Tätä suuremmat yksiköt olivat NSDAP Kreis, DAF Kreis, Gau ja DAF Bezirke.

Lähteet muokkaa

  • Burleigh, Michael: Kolmas valtakunta Uusi historia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28721-0.
  • Hyytiä, Osmo: Suomi ja Hitlerin Saksa 1933—1939. Helsinki: Minerva Kustannus Oy. ISBN 978-052-492-686-7.
  • Shirer, William L.: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-6633-9.

Viitteet muokkaa

  1. a b Shirer 2011 s. 238
  2. a b Hyytiä 2012 s. 76-79
  3. a b Burleigh 2004 s.260

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Deutsche Arbeitsfront.