Denialismi
Denialismiksi on kutsuttu tilannetta, jossa väitteen mukaan henkilö kieltää asian, jonka esimerkiksi tiedeyhteisö kykenee todistamaan mm. toistettavin ja tilastollisesti merkitsevin mittaustuloksin. Käsitteen käyttäjien mukaan denialisti kieltää tosiasiat välttääkseen epämiellyttävän totuuden.[1] Denialismissa retorisia väitteitä käyttämällä annetaan vaikutelma kiistasta asiassa, jossa ristiriitaa todellisuudessa ei ole.[2] Päämääränä on naamioitua osaksi kriittistä tiedekeskustelua.
Esimerkkeinä on käytetty seuraavia: rokotteiden hyötyjen kyseenalaistaminen, HIV-infektion ja AIDSin yhteyden kiistäminen, tupakan vaarallisuuden kyseenalaistaminen ja kolesteroliskeptikot. Kreationismissa kiistetään evoluutio ja iänmääritykset. Ilmastoskeptikot eli ilmastodenialistit kiistävät ilmastonmuutoksen tai ihmisen sen syynä. Historialliset denialistit voivat kiistää esimerkiksi holokaustin, keskiajan, kuulennot tai syyskuun 11. päivän iskujen valtamedian käsityksen.[1]
The Guardian -lehdessä amerikkalainen kirurgi Mark Hoofnagle luetteli ilmastodenialismin yhteydessä seuraavia denialistien käyttämiä tunnusmerkkejä:[3]
- Salaliitto – Vihjataan, että vastustajalla on piilotettuja vaikuttimia tai he ovat osana salaliittoa.
- Väärä valikointi – Valitaan poikkeava arvosteleva tutkimus tukemaan ajatusta tai käytetään vanhentuneita, vääristyneitä ja kumottuja tutkimuksia tavoitteena antaa vaikutelma, että vastustaja perustaa käsityksensä heikkoon tutkimukseen.
- Väärät asiantuntijat – Maksetaan alan asiantuntijoille, tai toisen alan asiantuntijoille, jotta saataisiin näyttöä tai uskottavuutta.
- Liikkuvat maalitolpat – Kiistetään vastustajan tietylle väitteelle antama todistusaineisto ja vaaditaan jatkuvasti jotain toista (usein suurempaa) näyttöä. Eli ”kun pallo on potkaistu siirretäänkin maalitolppia maalintekoyrityksen torjumiseksi”.
- Muita loogisia virhepäätelmiä – Tavallisesti denialistit käyttävät virheellistä analogiaa, seurauksiin vetoamista, olkinukkea tai savuverhoa.
Tieteen vapauteen kuuluu jatkuva tiedon etsiminen, uudelleenarviointi, teorioiden kehittäminen ja väitteleminen, joita ei lasketa denialismiksi.lähde?
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Strandberg, Timo: Denialismi – tieteen salakavala syöpä. Suomen lääkärilehti, 2009, nro 42, s. 3528–3529. Suomen lääkäriliitto. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 5.2.2010.
- ↑ Hamilo, Marko: Älä kutsu denialistia skeptikoksi 16.11.2010. Tiede-lehden blogit. Arkistoitu 28.9.2011. Viitattu 27.12.2009.
- ↑ Hoofnagle, Mark: Climate change deniers: failsafe tips on how to spot them The Guardian. 11.11.2009. The Guardian. Viitattu 22.7.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Aku Heinonen: Denialismi – se käyttökelpoinen ismi. Suomen kuvalehden blogit 6.1.2010.