Demchugdongrub
Demchugdongrub (mong. ᠳᠡᠮᠴᠣᠭᠳᠣᠨᠷᠤᠪ, Demčugdongrub, 8. helmikuuta 1902 – 23. toukokuuta 1966) oli Sisä-Mongoliassa sijainneen Japanin vasallivaltio Mengjiangin hallitsijaksi nostettu mongoliruhtinas. Hänet tunnetaan myös nimillä Ruhtinas De tai Teh.
| Demchugdongrub | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1902 |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1966 |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Ruhtinas De |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus ja nousu valtaan muokkaa
Demchugdongrub syntyi nykyisessä Sonidin oikeassa lippukunnassa Shiliin Golissa Sisä-Mongoliassa vuonna 1902. Alue tunnettiin konservatiivisimpana Sisä-Mongolian mongolialueista. Hänen isänsä oli kuollut vähän ennen hänen syntymäänsä. Demchugdongrub kruunattiin ruhtinaaksi alueen tapojen mukaan äänestyksen jälkeen vuonna 1919. Nuorena hän oli aktiivinen Qing-dynastian kannattaja ja vastusti alueen mongolinationalisteja. Guomindangin eli nationalistien noustua valtaan Kiinassa hän puolestaan vastusti mongolipoliitikko Wu Helingin ajamia aluehallintouudistuksia. Kiinan ja Japanin ajauduttua sotaan ja Japanin vallattua Mantšurian ja osia Sisä-Mongoliasta vuoteen 1933 mennessä Demchugdongrub alkoi johtaa vielä nationalistien käsissä olleille Sisä-Mongolian alueille autonomiaa vaatinutta liikettä. Nationalistien johtohahmo Tšiang Kai-šek suostuikin vaatimuksiin vuonna 1934, mutta japanilaisten ja paikallisten sotalordien toiminta esti autonomian käytännön toteuttamisen. Hankkeen kaatumisen takia Demchugdongrub alkoi hakea tukea japanilaisilta. Heidän avullaan hän loikin oman armeijansa ja pystytti sotilashallinnon vuonna 1936. Armeija oli kuitenkin vain nimellisesti hänen komennossaan ja tosiasiassa sitä johtivat japanilaiset neuvonantajat. Heidän komennossaan armeija kärsi suuren tappion taisteluissa Fu Zuoyita vastaan syys-marraskuussa 1936. Tappio oli kova isku Demchugdongrubin arvovallalle, mutta Japanilaisten hyökkäys Pohjois-Kiinassa elokuussa 1937 ajoi Fu Zuoyin joukot kauemmaksi ja suurin osa läntisestä ja keskisestä Sisä-Mongoliasta päätyi hänen haltuunsa.[1]
Vallankahvassa ja kukistuminen muokkaa
Lokakuussa 1937 Demchugdongrub perusti autonomisen hallituksen, jonka keskuksena toimi Hohhot. Syyskuussa 1939 johtava japanilainen neuvonantaja Kanai Shoji pakotti kuitenkin alueen yhdistymään kahden kiinalaisten johtaman japanilaismielisen alueen kanssa ja alueista muodostettiin Mengjiang, jonka keskukseksi tuli Kalgan. Kanai Shoji siirrettiin myöhemmin muihin tehtäviin ja Demchugdongrubin valta kasvoi. Elokuussa 1941 Mengjiang nimettiinkin uudelleen Mongolien autonomiseksi valtioksi. Tämän jälkeen Mengjiang keskittyi pitkään lähinnä talouden ja koulutuksen uudistamiseen alueella. Neuvostoliiton aloittaessa hyökkäyksen Sisä-Mongoliaan Mongolian kautta Demchugdongrub pakeni Pekingiin. Hänen neljä lastaan eivät lähteneet mukaan vaan neuvostojoukot veivät heidät Mongoliaan, jossa he saivat myöhemmin koulutuksensa. Pekingiä hallinneet nationalistit eivät kohdelleet Demchugdongrubia japanilaisten liittolaisena, mutta hänellä ei ollut enää poliittista valtaa. Vuoden 1949 tammikuussa hän yritti kuitenkin jälleen johtaa autonomialiikettä Alashanissa, joka ei vielä tuolloin ollut kommunistien käsissä. Kommunistien edetessä alueelle hän pakeni rajan yli Mongoliaan, jossa hänet pidätettiin ja palautettiin Kiinaan 18. syyskuuta 1950.[1]
Kiinassa Demchugdongrub tuomittiin vastavallankumouksellisena pakkotyöhön, jota hän suoritti Fushunin hiilikaivoksilla. Hänen tuomionsa päättyi 9. huhtikuuta 1963. Hän kuoli 23. toukokuuta 1966 vähän ennen kulttuurivallankumouksen alkua. Hänen kuolemanjälkeinen maineensa oli huono Mongolian, Kiinan ja Venäjän kommunistien keskuudessa, mutta Sisä-Mongolian mongolit arvostavat häntä edelleen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 141-142. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)