de Havilland D.H.82A Tiger Moth

De Havilland D.H.82 Tiger Moth oli englantilainen, kaksitasoinen ja kaksipaikkainen, yksimoottorinen alkeiskoulutuskone. Kone oli de Havilland D.H.60:n pohjalta suunniteltu sotilasversio, jota valmistettiin vuosien 1931 ja 1945 välisenä aikana yli 8 000 kappaletta useina eri versioina. Kone oli laajassa käytössä paitsi Englannin, myös monen Brittiläisen kansainyhteisön maan sotilaslentokoulujen käytössä. Toisen maailmansodan päätyttyä lentokoulutoiminta jatkui edelleen, ja viimeiset lentokoulut luopuivat Tiger Moth -kalustostaan vasta vuonna 1953. Kone oli esikuvansa D.H.60:n tapaan erittäin suosittu myös siviilikäytössä. Englannin kuninkaallisten ilmavoimien, Royal Air Forcen, luovuttua konetyypistä 1950-luvulla niitä myytiin myös siviiliin siirtyville sotilaslentäjille. Koneita on säilynyt runsaasti, noin 200 kappaletta eri puolilla maailmaa.

de Havilland D.H.82A Tiger Moth

Kehitys muokkaa

 
de Havilland Gipsy Major-moottori.

De Havilland D.H.60:n saavuttama suosio ilmailukerhotoiminnassa oli huomioitu 1930-luvun alkupuolella myös Englannin ilmailuministeriössä, joka antoi lentokonevalmistajille määräyksen uusien alkeiskoulukoneiden kehittämisestä. De Havilland Aircraft Companyn vastaus tähän oli Geoffrey de Havillandin suunnitelma D.H.60:n sotilasversiosta, joka tunnettiin aluksi nimellä de Havilland D.H.60T Moth Trainer. Koneessa oli D.H.60:een nähden vahvistettu rakenne sotilasharjoituskäytön vaatimien laitteiden takia. Koneeseen voitiin asentaa esimerkiksi neljän harjoituspommin vaatima ripustin, konekiväärikameravarustus tai tiedustelukameravarustus. Voimalaitteena oli tässä versiossa 120-hevosvoimainen de Havilland Gipsy III. Koneesta valmistettiin kahdeksan koneen esisarja, jonka prototyypin koelento lennettiin 26. lokakuuta 1931. Onnistuneiden koelentosarjojen jälkeen alkoi sarjatuotanto. Koneen tyyppinimi vaihtui tuotannon alkaessa, uusi nimi oli de Havilland D.H.82 Tiger Moth.

Vuonna 1934, kun konetta oli valmistettu noin 100 kappaletta, de Havilland esitteli uuden parannellun version. Kone varustettiin nyt 130-hevosvoimaisella Gipsy Major-moottorilla. Lisäksi koneen takarungon päällyste vaihdettiin kankaasta vaneriin. Tyyppinimeksi tälle versiolle annettiin D.H.82A, RAF:n antaessa koneelle oman nimensä, Tiger Moth II. Tämä oli tyypin eniten valmistettu versio noin 6 500:n kappaleen valmistusmäärällä. Viimeinen pääversio oli D.H.82C, de Havillandin Kanadan tehtaan kehittämä versio, joka oli tarkoitettu toimintaan talviolosuhteissa. Koneessa oli tehokkaampi moottori (de Havilland Gipsy Major 1C, 145 hv), suljettavat ohjaamojen kuomut, lämmityslaite ja pyöräjarrut. Koneeseen voitiin asentaa tarpeen mukaan myös sukset tai kellukkeet. Version valmistusmäärä oli noin 1500 konetta. Osa näistä, 200 konetta, oli alun perin Yhdysvaltojen armeijan ilmavoimien tilaamia tyyppinimikkeellä PT-42. Koneet eivät kuitenkaan koskaan päätyneet alkuperäiselle tilaajalleen, sen sijaan ne otti käyttöönsä Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat, RCAF. Sen lisäksi että Tiger Moth oli laajassa käytössä, sitä myös valmistettiin lisenssillä useissa maissa. Norjassa, Ruotsissa ja Portugalissa rakennettiin yhteensä noin 150 Tiger Mothia.

 
Suomen ilmavoimien käytössä olleen Tiger Mothin (MO-159) pienoismalli

Käyttö Suomessa muokkaa

Suomen ilmavoimilla oli käytössä yksi D.H.82A-kone. Kone oli norjalaisen Kjeller-lentokonetehtaan lisenssillä valmistama entinen Norjan ilmavoimien kone, joka internoitiin kesällä 1940 sen laskeuduttua Petsamoon Yläluostarin kentälle. Konetta käytettiin lähinnä yhteyskoneena vuonna 1944 tapahtuneeseen poistoonsa asti. Koneen tunnuksena Suomen ilmavoimissa oli MO-159. Siviilikäytössä Tiger Mothia käyttivät useat lentokerhot mm. purjekoneiden hinaukseen. Yksi kone on säilynyt ja on nykyään yksityisomistuksessa, tunnuksena OH-XLA.

Tekniset tiedot (D.H.82A) muokkaa

 
de Havilland D.H. 82A Tiger Moth

Yleiset ominaisuudet muokkaa

  • Tyyppi: alkeiskoulutuskone
  • Valmistajat: de Havilland Aircraft Companyn tehtaat Englannissa, Kanadassa, Australiassa sekä Morris Motors Ltd Uudessa-Seelannissa, lisenssillä Ruotsissa (3 D.H.82 ja 20 D.H.82A), Norjassa (17 D.H.82 ja 20 D.H.82A) ja Portugalissa (91 D.H.82A).[1]
  • Koneen rakenne: Runko hitsattua teräsputkea, verhous kangasta, takarungon verhous vaneria. Siipi puuta kangasverhouksella.
  • Kärkiväli: 8,95 m
  • Pituus: 7,3 m
  • Siipipinta-ala: 22,2 m²
  • Tyhjäpaino: 506 kg
  • Lentopaino: 830 kg
  • Moottori: de Havilland Gipsy Major, 4-sylinterinen ilmajäähdytteinen rivimoottori, teho 130 hv

Suorituskyky muokkaa

  • Suurin nopeus: 175 km/h
  • Matkalentonopeus: 150 km/h
  • Lakikorkeus: 4 800 m
  • Lentomatka: 480 km

Lähteet muokkaa

  • Jackson A J: De Havilland Aircraft since 1909. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1978. ISBN 0-87021-896-4. (englanniksi)
  • Timo Heinonen: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • David Donald: The encyclopedia of world aircraft. Aerospace publishing, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet muokkaa

  1. Jackson s. 317