David Blandy
David Blandy (s. 1976) on englantilainen taiteilija, joka on tunnettu digitaalisesta taiteesta. Hänen taideoppilaitoksensa ovat Slade School of Fine Art ja Chelsea College of Art and Design Lontoossa. Hän hyödyntää taiteessaan aineksia eri kulttuurisista ilmiöistä, kuten hip hop ja soul-musiikki, manga ja anime sekä tietokonepelit.
Blandyn tuotantoon kuuluu videotaidetta, performansseja ja sarjakuvia, jotka käsittelevät hänen ongelmallista suhdettaan populaarikulttuuriin ja tuovat esiin fantasian ja todellisuuden välisen liukuvan rajan ja jännitteen jokapäiväisessä elämässä. Blandy etsii kulttuurista asemaansa maailmassa. Hänen teoksensa kysyvät humoristisesti, kuinka paljon ihmisen minä on massamedian muodostama, ja onko ihmisellä identiteettiä sen ulkopuolella.
Liityttyään Grizedale Arts -yhteisöön vuonna 2004 Blandy on jatkanut tutkimustaan videoperformanssissaan "Barefoot Lone Pilgrim" [1], jossa hän yhdistää todellisen elämän ja virtuaaliseikkailut. Pukeutuneena buddhalaisen Shaolin-munkin asuun, kannettava nauhuri kädessään, hän on ollut erakkona 18. vuosisadan puistossa Surreyssa, tehnyt amerikkalaisen road-tripin ja etsinyt paikkoja, joilla on yhteyksiä soul-musiikkiin New Yorkissa. Yhdellä pyhiinvaellusmatkalla Blandyn munkki etsi Pohjois-Englannin järvialueella "Järvien soulia" (2005) kulkien kahden levykaupan väliä. Todellisiin matkoihinsa Blandy liittää katkelmia elokuvista ja televisio-ohjelmista. Blandy on tehnyt yhteistyötä myös nuorten kanssa dokumenttien ja vaihtoehtoisten videoteosten luomiseksi. "Radio Nights" on syntynyt yhdessä Queen's Parkin nuorten kanssa, ja se tutkii läntisen Lontoon runsasta radiokulttuuria.
Blandy asuu ja työskentelee Lontoossa ja Brightonissa. Hän on hyvin tuottelias taiteilija, ja hänen teoksiaan on ollut esillä Englannin lisäksi eri puolilla maailmaa taidemuseoissa, gallerioissa ja yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.
Blandyn näyttelyt Suomessa muokkaa
Kiasman Ars 17+ Online Art -näyttelyssä [2] on esillä David Blandyn kuusi lyhyttä videota: Jää, Raunio, Sumu, Kuu, Meri ja Auringonlasku (2015)[3], joissa hän on käyttänyt lähtökohtana Caspar David Friedrichin romantiikan ajan maalauksia. Teoksissa pikselöity mieshahmo - Blandyn alter ego - vaeltaa raunioiden tai jään keskellä, sumuisessa vuoristossa tai meren rannalla. Blandy on huomannut videopelejä pelatessaan yhtäläisyyksiä Friedrichin maisemakäsitteen kanssa ja muuttanut ne ikään kuin klassisiksi taistelupelien tapahtumapaikoiksi. Niissä korostuu kuitenkin yksinäisyys ja kadottamisen tunne. Teosten taustamusiikki lisää niiden melankolista henkeä. Lisäksi Kiasman kokoelmissa on Blandyn videoinstallaatio "Crossroads" (2009). Hän osallistui Kiasman näyttelyyn "Thank you for the music" vuonna 2012 sekä Porin taidemuseon näyttelyyn "Phenomena" vuonna 2008.
Teoksissa korostuu taiteilijan omakuvallinen, yksinäinen hahmo etsimässä itseään ja kulttuurisia vaikutteitaan maisemassa, mikä on Blandyn tuotannon toistuva avainteema. [4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Barefoot Lone Pilgrim David Blandy. Viitattu 21.4.2017.
- ↑ Ars 17+ Online Art arsplus.kiasma.fi. Arkistoitu 22.4.2017.
- ↑ Ice ARS17+. Kiasma. Arkistoitu 22.4.2017. Viitattu 21.4.2017.
- ↑ Ars 17, Hello World!, s. 178. Kiasma, 2017.