Daniil Ivanovitš Harms (ven. Дании́л Ива́нович Хармс); oik. Daniil Ivanovitš Juvatšov[1] (ven. Даниил Иванович Ювачёв); (30. joulukuuta (J: 17. joulukuuta)[2] 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta[1]2. helmikuuta[3][4] 1942 Leningrad, Neuvostoliitto[1]) oli radikaali neuvostoliittolainen kirjailija, joka on tunnettu absurdeista pikkutarinoistaan.

Daniil Ivanovitš Juvatšov Harms
Daniil Juvatšovin pidätyskuva 1931
Daniil Juvatšovin pidätyskuva 1931
Henkilötiedot
Syntynyt30. joulukuuta 1905
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut2. helmikuuta 1942 (36 vuotta)
Leningrad, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija
Kirjailija
SalanimiDaniil Harms
Kirjallinen suuntaussurrealismi, OBERIU
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Suku ja koulutus muokkaa

Daniil Ivanovitš Juvatšov syntyi Pietarissa. Hänen vanhempansa olivat Ivan Pavlovitš Juvatšov (1860-1940) ja Nadežda Ivanovna Koljubakina (1869-1929).

Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja opiskeli sen jälkeen sähkötekniikkaa ja taidehistoriaa saamatta kuitenkaan opintojaan koskaan valmiiksi.lähde?

Vuosina 1915-1918 (muiden lähteiden mukaan vuosina 1917-1918[5]) Daniil Juvatšov opiskeli Petrischulessa ja sen lukiossa (Realschule) 1922-1924. Vuonna 1924 hän opiskeli Leningradin 1. sähköteknisessä koulussa, josta hänet erotettiin helmikuussa 1926.[6] Syyskuussa 1926 hänet otettiin opiskelijaksi Valtion taidehistorian instituutin elokuvakursseille.[7]

Salanimen Harms hän kehitti jo lukioaikanaanlähde? englanninkielen sanasta harm, 'vahinko'.[1] Vähäisen elantonsa hän ansaitsi kirjoittamalla tarinoita lastenlehtiin, kuten Jožiin. Hän kirjoitti myös lyhyitä teatterikohtauksia, lastenkirjoja ja tarinoita aikuisille.

Yksityiselämä muokkaa

Harms meni vuonna 1928 naimisiin Esther Aleksandrovna Rusakova Ioselevitsin (1909-1943) kanssa, joka oli syntynyt Marseillessa. Monet kirjailijan vuosina 1925–1932 kirjoitetut teokset on omistettu hänen vaimolleen, samoin kuin lukuisat päiväkirjamerkinnät, jotka todistavat heidän vaikeasta suhteestaan. He erosivat vuonna 1932. Esther Rusakova ja hänen veljensä pidätettiin vuonna 1936, tuomittiin viiden vuoden vankeuteen syytettynä trotskilaissympatioista ja hän kuoli Kolyman vankileirillä vuonna 1938, mutta virallisten tietojen mukaan vuonna 1943.

Vuonna 1934 Harms meni naimisiin Marina Vladimirovna Malitšin (1912-2002) kanssa, jonka kanssa hän asui pidätykseensä asti vuonna 1941. Kirjailja omisti useita teoksia myös toiselle vaimolleen. Harmsin kuoleman jälkeen Marina Malitš evakuoitiin Leningradista Kaukasiaan, missä hän joutui Saksan miehitysjoukkojen vangiksi ja vietiin Saksaan vankityöhön. Toisen maailmansodan päätyttyä Malitš asui Saksassa, Ranskassa, Venezuelassa ja Yhdysvalloissa.[5] 1990-luvun puolivälissä kirjallisuuskriitikko Vladimir Glotser jäljitti Marina Malitšin ja kirjoitti muistiin hänen muistelmansa, jotka julkaistiin kirjana.[8]

Kirjallinen ura muokkaa

Jo lapsuudessaan Harms oli pyrkinyt jäljittelemään Velimir Hlebnikovin ja Aleksei Krutšonyhin futuristista proosaa. Hän luopui kaavamaisesta runomuodosta 1920-luvulla pitäen sitä näsäviisautena, ja hänestä tuli avantgardismin keskeisiä nimiä Neuvostoliitossa. Harmsin tarinat ovat tyypillisesti hyvin lyhyitä, vain muutaman kappaleen pituisia. Niissä sekä tapahtumat että kieli etenevät epäloogisesti, jopa kaoottisesti: unenomaiset tapahtumaketjut vuorottelevat silkan komedian kanssa, tarina alkaa toistaa itseään tai katkeaa odottamattomaan katastrofiin.

Harms loi surrealismiin ja dadaismiin verrattavia tekstejään aikana, jona vain sosialistinen realismi oli hyväksyttyä. Useimmat hänen kirjoituksistaan julkaistiin maanalaisina. Taiteilijan kuoleman jälkeen tuotantoa on koottu erilaisista epävirallisista painoksista ja tämän huoneesta löytyneistä paperilapuista. 1960-luvulta alkaen Harmsin tekstit levisivät salaisesti, kopioina kädestä käteen (samizdat).[9] Lastenrunoja lukuun ottamatta hän sai elinaikanaan julkaistuksi vain kolme runoa. Näytelmään Jelizaveta Bam (1927) kohdistui ankaraa arvostelua. Lastenrunoja alettiin julkaista uudestaan 1960-luvulla, mutta virallisesti hänet tunnustettiin 1987.[1]

Harmsin ulkomuoto oli omalaatuinen ja luonteenlaatu ristiriitainen. Hän esiintyi mielellään mutta vältteli joutumista puheisiin ihmisten kanssa.lähde? Hän perusti yhdessä Vedentskin ja Zbolotskin kanssa surrealistisen Todellisen taiteen yhdistyksen (OBERIU).[1] OBERIU vaati taiteilijoille täydellistä vapautta, kaikkien taiteenlajien ja -suuntausten hyväksyntää. Ryhmän manifesti kuului: ”Vastustamme niitä jotka kuohivat sanan. Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä.”lähde?

OBERIU:n riehakkaat illanvietot yhdistelivät eri taiteenlajeja, kuten runoutta, kirjallisuutta, teatteria ja musiikkia. Järjestö luokiteltiin valtiolle vihamieliseksi, taiteilijoita syytettiin ”kirjallisesta huliganismista” eikä julkinen kokoontuminen ollut vuoden 1930 jälkeen enää mahdollista. Vuonna 1931 Harms tuomittiin kolmeksi vuodeksi rangaistusleirille valtionvastaisesta toiminnasta. Hän vietti muutaman kuukauden vankilassa Kurskissa. Kun hänet pidätettiin uudelleen vuonna 1941 tappiomielialan lietsomisen vuoksi, hän ei enää selviytynyt vankilan psykiatrisen osaston vaikeista olosuhteista, vaan kuoli vankilassa helmikuussa 1942. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1960.[10]

Suomennetut teokset muokkaa

Lastenkirjat muokkaa

Novelleja muokkaa

Julkaisussa Parnasso vsk. 57 (2007): 6

  • Peretšin istui nastan päälle...
  • Uni kiusaa ihmistä

Julkaisussa Nuori voima 1995: 4; suom. Katja Losowitch

  • Miten minä synnyin
  • Satu

Julkaisussa Nuori voima 1998 : 4

  • Puškin, suomentanut Jussi Heinonen

Julkaisussa Nuori voima 1992 : 4

  • Lastennovelleja; suom. Katja Losowitch

Suomennettuja runoja muokkaa

Lähde[11]
  • Matemaatikko ja Andrei Semjonovitš, suom. Pekka Pesonen, julkaisussa: Neuvostolyriikkaa 4, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1986 ISBN 951-30-4184-0

Runoja julkaisussa: Tuli & Savu 2009; nro 3. Runot suomentanut Mika Rassi

  • Ivan Ivanytš Samovaari
  • Lammas I–III
  • Mies lähti ulos kotoaan
  • Olen pitkään katsonut viheriöiviä puita

Runoja julkaisussa: Kerberos 2001; nro 1. Runot suomentanut Pirjo Myyryläinen

  • Kirje tohtorille
  • Matka-arkku
  • Sinfonia No. 2
  • Timpuri Kushakov

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Harms, Daniil”, Otavan kirjallisuustieto, s. 274. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Большая российская энциклопедия / Suuri venäläinen tietosanakirja 2004. М.: Большая российская энциклопедия / Moskova: Great Russian Encyclopedia.
  3. Daniil Charms Jeugdliteratuur.org.
  4. Даниил Хармс Internet Speculative Fiction Database (англ.). 1995. Copyright © 1995-2023 Al von Ruff and the ISFDB team ISFDB Engine - Version 4.00 (2006-04-24).
  5. a b Шубинский, В. / Subinski, V.: Даниил Хармс. Жизнь человека на ветру. / Daniil Harms. Ihmiselämä tuulessa., s. 50-52, 489. СПб.: Вита Нова, («Жизнеописания») / Pietari: Vita Nova, ("Elämät"), 2008.
  6. Кобринский, А. А. / Kobrinski, A. A.: Даниил Хармс / Daniil Harms, s. 490-498. М.: Молодая гвардия, (Жизнь замечательных людей) / Moskova.: Nuori vartija, (Ihanien ihmisten elämä), 2009. ISBN 978-5-235-03258-3.
  7. Хармс Д.И. / Harms D. I. Архивы Санкт-Петербурга / Pietarin arkisto.
  8. Глоцер, В. / Glotser, Vladimir: Марина Дурново. Мой муж Даниил Хармс / Marina Durnovo. Mieheni on Daniil Kharms. М.: ИМА-Пресс / Moskova: IMA-Press, 2001.
  9. Huttunen, Tomi. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 6. Vallankumous ja kirjallisuus: 1910- ja 1920-luvut. Avantgarde. Oberiuttien elämän teatteri”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 454-455. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
  10. Открытый список: Хармс Даниил Иванович (1905) / Avoin lista: Harms Daniil Ivanovits (1905) ru.openlist.wiki.
  11. Daniil Harms, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta 28.1.2022, viitattu 2.2.2022

Aiheesta muualla muokkaa