Daniel Edvard Duncker

suomalainen poliitikko

Daniel Joachim Edward Duncker (4. tammikuuta 1835 Artjärvi24. kesäkuuta 1894 Helsinki) oli maanviljelijä ja valtiopäivämies.[1]

Dunckerin vanhemmat olivat Kinttulan kartanon ensimmäinen Duncker-sukuinen omistaja[2] tilanomistaja Gustaf Duncker ja Anna Elisabeth Poppius. Daniel Joakim Edvard Dunckerilla oli pikkuveli Elis Gabriel Dunker, joka syntyi 1. helmikuuta 1844 Artjärvellä ja kuoli 8. syyskuuta 1876 Helsingissä. Hän toimi oopperalaulajana.

Daniel Joakim ja Elis Gabriel Dunckerin isänisä oli everstiluutnantti Joakim Zachris Duncker, joka haavoittui Suomen sodan Hörneforsin taistelun yhteydessä sen jälkeen 6. heinäkuuta 1809 Uumajan eteläpuolella, koska oli kieltäytynyt antautumasta venäläisille joukoille. J. Z. Dunckerin komentamat joukot jäivät viivyttämään venäläisten etenemistä ja tulivat saarretuiksi. Tätä ennen Johan August Sandels oli kysynyt Dunckerilta: ”Pelkäättekö, herra everstiluutnantti?”. Everstiluutnantti Dunckerista on tarina Välskärin kertomuksissa runossa Heinäkuun viides päivä.

Opinnot ja ura muokkaa

Daniel Edvard Dunker tuli filosofian kandidaatiksi 1860, opiskeli maataloutta Ruotsissa ja ryhtyi viljelemään perintötilaansa Kinttulan kartanoa vuonna 1863. Tämän lisäksi hän omisti Hilsdalin kartanon Orimattilan Pakaalla 1869–1894. Uudellamaalla hänet tunnettiin Kinttulan maisterina. (Antin - 119lähde tarkemmin?)

Tila palkittiin vuoden 1881 yleisessä maatalousnäyttelyssä kultamitalilla. Duncker oli tunnettu myös hevosten kasvattajana. Hän osallistui useisiin valtion komiteoihin, toimi Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran puheenjohtajana 1886–1888 ja oli kotikuntansa Artjärven kunnalliselämän vaikuttaja 1870-luvulta lähtien. Duncker osallistui säätyvaltiopäiville talonpoikaissäädyn edustajana vuosina 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894 eli seitsemän kertaa. Vuosien 1877–1891 aikana pidetyillä valtiopäivillä hän toimi säätynsä varapuhemiehenä. Duncker tunnettiin maltillisena ja varsinkin kielikysymyksissä liberaalina valtiopäivämiehenä. Hänen tiedetään vastustaneen muun muassa koulupakkoa, työväensuojelua ja raittiusasiaalähde?.

Dunckerin puoliso vuodesta 1865 oli Fredrika Wilhelmina Sofia Sneckenström (k. 1882).

Lähteet muokkaa

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 145–146

Viitteet muokkaa

  1. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 43–44. Helsinki: Otava, 1926.
  2. Kinttulan kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla muokkaa